Perussuomalaisten kaa saunas-poliittinen löylyhuone
Suomalaisessa saunassa on yksi varma keino saada huomiota: heitä liikaa vettä kiukaalle. Politiikassa perussuomalaiset ovat tehneet tästä taidemuodon.
Kun Sarah Dzafce julkaisi silmien venytyskuvan, seurauksena oli Miss Suomi -tittelin menettäminen ja nopea siirtymä “vitsistä” vastuukeskusteluun. Hetken näytti siltä, että löyly olisi laantumassa. Sitten perussuomalaiset avasivat oven – ja heittivät koko ämpärin.
Kansanedustajat Juho Eerola ja Kaisa Garedew julkaisivat omat versionsa kuvasta tukeakseen Saraa. Ajatus lienee ollut lämmin. Lopputulos oli tulikuuma. Kuvia ei luettu myötätuntona vaan rasismina, ja ne lähtivät maailmankiertueelle nopeammin kuin suomalainen saunavitsi ilman selitystä.
Ja taas mentiin.
Yllätys, joka ei yllättänyt ketään
Perussuomalaisissa kohu esitetään usein luonnonilmiönä: kukaan ei voinut arvata. Silti kaikki arvasivat. Kun puolueella on pitkä historia rasismikohuissa, jokainen uusi löylykauha ei ole vahinko vaan rutiini.
Politiikan saunassa tämä toimii näin:
– ensin sanotaan jotain “ajattelematonta”
– sitten loukkaannutaan loukkaantumisesta
– lopuksi mitataan gallupit
Jos kannatus nousee, kyse oli sananvapaudesta.
Jos ei, media pilasi kaiken.
Lisää löylyä, pojat ja tytöt
Kuvitelkaamme puoluejohto lauteilla. Riikka Purra ja Teemu Keskisarja nojaavat eteenpäin ja huutavat kuoron tavoin:
“Lisää löylyä! Kyllä tämä meidän väelle kelpaa!”
Ja kelpaahan se. Kohu tiivistää, rajaa ja karkottaa – mutta juuri karkottaminen on osa mekanismia. Kun osa kansasta poistuu saunasta, jäljelle jäävät ne, jotka kestävät kuumuuden ja sanovat: vihdoinkin joku uskaltaa.
Kun sauna ei olekaan oma
Ongelma on vain tämä: maailma ei ole perussuomalaisten yksityissauna. Kun ovi avataan, ulkona ei seistä pyyhe vyötäröllä vaan kameroiden kanssa. Se, mikä kotimaisella lauteella selitetään vitsiksi, näyttää globaalissa valossa aivan joltain muulta.
Ja siinä vaiheessa ei auta sanoa, että tarkoitus oli hyvä. Politiikassa, kuten saunassa, merkitystä ei ole sillä, mitä ajattelit – vaan sillä, kuka palaa.
Lopuksi
Perussuomalaisten politiikka muistuttaa löylyä, joka tuntuu vahvuudelta niin kauan kuin istut ylimmällä lauteella. Alempana se alkaa kirvellä. Oven ulkopuolella se tukahduttaa.
Mutta ei hätää.
Jos keskustelu kääntyy väärään suuntaan, ratkaisu on tuttu.
Lisää vettä kiukaalle.
Aina lisää vettä.
