Hiljaisuuden Retriitti kokoaa tekstejä,jotka pysähtyvät rauhan,mielen hiljaisuuden ja sisäisen matkan äärelle
TekijäAhti Piipponen Parempi pihapiiri alkaa yhdestä taimesta Jokaisella ihmisellä on elämässään hetkiä, jolloin hän haluaa tehdä jotain pysyvää. Jotkut ostavat kesämökin, toiset aloittavat maratonin harjoittelun. Ja sitten on niitä, jotka istuttavat timanttituija-aidan. Se saattaa kuulostaa vaatimattomalta projektilta. Muutama taimi, lapio ja viikonlopun verran aikaa. Mutta todellisuudessa kyseessä on paljon enemmän. Timanttituija-aita ei ole pelkkä aita….
Pääsiäinen lähestyy.Hiljainen viikko kulkee kohti jotakin, jota emme ehkä enää täysin ymmärrä – mutta jonka tunnemme silti. Maailma ympärillämme ei hiljene.Se kiihtyy. Uutiset kertovat taloudellisesta epävarmuudesta, työttömyydestä, sodista, suunnista, joita kukaan ei täysin hallitse. Tulevaisuus ei avaudu polkuna, vaan sumuna. Ja juuri siksi hiljaisuus alkaa kutsua. Kun maailma painaa päälle Elämme ajassa, jossa ulkoinen todellisuus…
Täydellisen kupillisen salaisuus On olemassa taito, jota ei opeteta missään. Se ei kuulu koulun oppiaineisiin, ei edes baristakurssin ohjelmaan. Silti jokainen meistä harjoittaa sitä joka aamu, usein vielä unen ja valveen rajamailla. Se on kahvin kaatamisen taito. Kuinka on mahdollista, että ihminen – vielä puoliunessa, toisinaan ilman silmälaseja – osaa kaataa kuppiinsa juuri oikean määrän…
Nyt tulee taas joulu.Ja hetken ajan ihmiset ovat toiveikkaita – itsensä, ystäviensä ja koko tämän hiukan kolhiintuneen maailman suhteen. Kadut täyttyvät valoista, mutta tärkeämpää on se, että katseet pehmenevät. Joku hymyilee tuntemattomalle, toinen antaa tilaa kassajonossa, kolmas soittaa puhelun, jota on lykännyt liian pitkään. Emme muutu toisiksi ihmisiksi, mutta muistamme hetkeksi, keitä voisimme olla. Joulu…
Paremman aamupalaleivän nauttimisen kokemus – ikuinen kysymys juusto vai leikkele ensin? Aamulla maailma tuntuu usein vähän sumuiselta. Onko tänään se päivä, jolloin kaikki menee nappiin? Vastaus piilee yllättävän usein leipälautasella. Täydellinen aamupalaleipä ei ala juustosta eikä leikkeleestä, vaan hetkestä, jolloin otat eteesi kupillisen höyryävää kahvia, teetä tai lasillisen raikasta maitoa. Sitten siirryt itse pääasiaan: pala…
Aurinko nousee Puulaveden suuren selän takaa. Kultaiseen aamuun heräävä Kangasniemen tori on yhdistelmä järvimaiseman rauhaa ja torielämän lämpöä.Satamassa veneet keinuvat hiljaa,kahvi höyryää.Torin kivetykselle lankeaa pehmeä, kullanhohtoinen valo, joka sekoittuu veden heijastuksiin.Rannasta kantautuu kevyt liplatus, kuin järvi itse kuuntelisi päivän ensimmäisiä ääniä. Torimyyjät asettelevat pöydilleen aamun antimia – kasteisia varhaisperunoita, kirkkaanvihreitä salaatteja ja tuoretta leipää, josta…
Paremman mökkiloman opas Mökkiloma on suomalaiselle pyhä toimitus. Se ei ole lomaa, ellei siihen liity minimaalinen määrä unta, maksimaalinen määrä hyttysiä ja ainakin yksi väittely siitä, kuka käy viemässä roskat. Mutta miten tehdä mökkeilystä entistä parempaa – tai ainakin vähemmän katastrofaalista? Tässä vinkkini. 1. Pakkaa liikaa tavaraa Tärkeintä on varautua kaikkeen. Pakkaa mukaan kolmet villasukat,…
Kuntan kastelun filosofiaa,hiljaisuuden retriitti ja arjen Zen Minut löytää pihalta, aamuisin, iltaisin, joskus iltapäivisin,letkun päässä helteisenä päivänä Ei metaforisesti. Ihan konkreettisesti. Kastelen kunttaa.En puhu nyt meditaatiosta tai henkisestä kasvusta –vaikka tätäkin voisi pitää jonkinlaisena joogana.Kutsuisin sitä ehkä kastelun yin-joogaksi: seisot paikallasi ja etsit tasapainoa,jotta vesi osuu juuri siihen sammaleen kohtaan, joka uhkaa ruskeutua. Kuntan kastelu…
Hiljaisuuden retriitti Hiljaisuus ei aina tarkoita täydellistä äänettömyyttä – joskus se on vain hetki, jolloin et kiirehdi ajatuksiasi. Tässä kirjoituksessa pohdimme, kuinka arjen pienistä teoista voi muodostua oman mielen retriitti. Ehkä tasapaino löytyykin tiskivedestä, kävelylenkistä tai aamukahvin tuoksusta – kunhan olet siinä mukana. Oletko koskaan kuunnellut tiskiveden lorinaa niin kuin se olisi meditaatiomusiikkia? Tai huomannut,…
Fisuja jallittaan(Hiljaisuuden retriitti -sarjasta) Seison laiturilla onki kädessäni. Taivas on niin sininen, että tekisi mieli pyytää siltä anteeksi. Vesi ei liiku – paitsi kun jokin pieni, näkymätön elämä hipaisee sen pintaa ja jättää jälkeensä väreilyn, kuin olisi sanonut jotakin tärkeää ja perunut sen heti perään. Puitten varjot piirtyvät veteen. Ne eivät halua mitään. Ne vain…
