Tekijä
Ahti Piipponen

Parempi pihapiiri alkaa yhdestä taimesta

Jokaisella ihmisellä on elämässään hetkiä, jolloin hän haluaa tehdä jotain pysyvää. Jotkut ostavat kesämökin, toiset aloittavat maratonin harjoittelun. Ja sitten on niitä, jotka istuttavat timanttituija-aidan.

Se saattaa kuulostaa vaatimattomalta projektilta. Muutama taimi, lapio ja viikonlopun verran aikaa. Mutta todellisuudessa kyseessä on paljon enemmän. Timanttituija-aita ei ole pelkkä aita. Se on tulevaisuuteen ulottuva päätös, vihreä lupaus siitä, että joskus tässä kasvaa jotain kaunista.

Ja kaikki alkaa yhdestä suorasta linjasta.

1. Ensin päätetään minne hiljaisuus rakennetaan

Ennen kuin ensimmäinenkään taimi koskettaa maata, täytyy päättää aidan paikka.

Tässä vaiheessa kannattaa ottaa muutama askel taaksepäin ja katsella pihaa kuin maisemasuunnittelija tai ainakin ihminen, jolla on vahvoja näkemyksiä pensaiden sijoittelusta.

Vedä naru tai linjalanka tulevan aidan paikalle.

Tämä on tärkeää.

Ihmissilmä nimittäin näkee kaiken. Jos yksi taimi karkaa sivuun viisi senttiä, huomaat sen vielä vuosien päästä. Todennäköisesti juuri silloin, kun olet muutenkin huonolla tuulella.

Suora linja on timanttituija-aidan ensimmäinen salaisuus.

2. Kuohkea maa on onnellisen tuijan koti

Timanttituija ei pidä kivikovasta maasta.

Se pitää kuohkeudesta.

Voisi jopa sanoa, että timanttituija on kasvikunnan zen-harjoittaja. Se viihtyy ympäristössä, jossa juurilla on tilaa hengittää ja kasvaa.

Kaiva istutusura tai yksittäiset istutuskuopat riittävän syviksi ja leveiksi. Lisää hyvää multaa ja sekoita sitä olemassa olevaan maahan.

Tässä vaiheessa et vielä rakenna aitaa.

Rakennat kotia.

Ja jokainen taimi arvostaa sitä.

3. Taimi kerrallaan kohti vihreää tulevaisuutta

Nyt alkaa varsinainen istutus.

Aseta ensimmäinen taimi paikalleen.

Sitten toinen.

Ja kolmas.

Jokainen taimi istutetaan rauhallisesti samaan linjaan kuin edellinen. Ei kiirettä. Timanttituija ei palkitse hosumista.

Välillä kannattaa nousta ylös, kävellä muutaman metrin päähän ja tarkistaa rivin suoruus.

Yllättävän usein ihminen huomaa olevansa hieman vino myös puutarhatöissä.

Kun viimeinen taimi on paikallaan, tapahtuu jotain merkillistä.

Et enää näe yksittäisiä kasveja.

Näet aidan.

Tulevan aidan.

4. Vesi on ystävä

Tuore istutus tarvitsee vettä.

Paljon vettä.

Ei siksi, että timanttituija olisi vaativa, vaan siksi, että se yrittää juuri nyt aloittaa uuden elämänsä.

Kastele huolellisesti istutuksen jälkeen.

Ja jatka kastelua kuivina jaksoina.

Moni virhe tapahtuu juuri tässä vaiheessa. Istutetaan hyvin, iloitaan hetki ja unohdetaan kastella.

Timanttituija kyllä muistaa.

Usein ruskeina latvoina.

5. Lopputulos on enemmän kuin aita

Ensimmäisenä vuonna tapahtuu vähän.

Toisena vuonna hieman enemmän.

Kolmantena vuonna alat huomata muutoksen.

Ja eräänä päivänä huomaat seisovasi pihalla aamukahvikuppi kädessäsi katsellen vihreää seinämää, jota ei vielä muutama vuosi sitten ollut olemassa.

Timanttituija-aidassa on jotain lohdullista.

Se kasvaa hitaasti.

Se ei kiirehdi.

Se muistuttaa, että kaikki hyvä ei synny hetkessä.

Ehkä juuri siksi sen istuttaminen tuntuu niin palkitsevalta.

Lopuksi

Timanttituija-aidan istuttaminen ei oikeastaan ole puutarhatyö.

Se on pieni harjoitus kärsivällisyydessä.

Suora linja, kuohkea maa, taimi kerrallaan ja riittävästi vettä.

Siinä kaikki.

Loput hoitaa aika.

Ja joskus aika tekee työnsä yllättävän kauniisti.