hiljainen maisema auringonnousussa pääsiäisen aikaan,hiljaisuus ja rauha

Suosin hiljaisuutta

Pääsiäinen lähestyy.
Hiljainen viikko kulkee kohti jotakin, jota emme ehkä enää täysin ymmärrä – mutta jonka tunnemme silti.

Maailma ympärillämme ei hiljene.
Se kiihtyy.

Uutiset kertovat taloudellisesta epävarmuudesta, työttömyydestä, sodista, suunnista, joita kukaan ei täysin hallitse. Tulevaisuus ei avaudu polkuna, vaan sumuna.

Ja juuri siksi hiljaisuus alkaa kutsua.

Kun maailma painaa päälle

Elämme ajassa, jossa ulkoinen todellisuus tunkeutuu sisäämme.
Se ei jää enää uutisiksi tai numeroiksi – se muuttuu tunteeksi:

levottomuudeksi,
riittämättömyydeksi,
hiljaiseksi peloksi.

Tämä paine ei ole vain yhteiskunnallinen.
Se on henkilökohtainen.

Me kannamme maailmaa mukanamme, vaikka emme sitä pyytäisi.

Hiljaisuus ei ole pakoa

Usein ajatellaan, että hiljaisuus on vetäytymistä.
Että se on askel pois todellisuudesta.

Mutta ehkä se on päinvastoin.

Hiljaisuus ei ole pakoa –
se on paluuta.

Paluuta siihen, mikä on ollut meissä ennen melua, ennen vaatimuksia, ennen jatkuvaa reagointia.

Hiljaisuudessa ei tarvitse selittää itseään.
Ei tarvitse olla mitään muuta kuin on.

Katse sisään – ja ulos

Hiljaisuus tekee jotakin erikoista.

Se ei sulje maailmaa pois,
vaan asettaa sen oikeaan mittakaavaan.

Kun pysähdymme, alamme nähdä:

– omat pelkomme selkeämmin
– omat vahvuutemme rehellisemmin
– oman paikkamme ilman liioittelua tai vähättelyä

Hiljaisuus ei muuta maailmaa.
Mutta se voi muuttaa tapaa, jolla seisomme siinä.

Ja joskus se riittää.

Kokonainen ihminen

Ehkä suurin haaste ei ole ulkoinen epävarmuus,
vaan sisäinen hajanaisuus.

Me katsomme itseämme usein vain yhdestä suunnasta:
suoritusten, epäonnistumisten tai muiden odotusten kautta.

Hiljaisuus avaa toisen näkymän.

Se antaa mahdollisuuden nähdä itsensä:

sekä sisältä että ulkopuolelta,
sekä keskeneräisenä että riittävänä.

Kokonaisena.

Antaako hiljaisuus vastauksia?

Tähän ei ole yhtä vastausta.

Hiljaisuus ei lupaa ratkaisuja.
Se ei anna valmiita polkuja.

Mutta se tekee jotakin tärkeämpää:

se tekee tilaa.

Ja joskus juuri tila on se,
johon vastaukset voivat hiljaa asettua.

Hiljainen viikko

Pääsiäisen hiljainen viikko ei ehkä ole enää rituaali kaikille.
Mutta sen ajatus on yhä ajankohtainen.

Pysähtyminen.
Luopuminen melusta.
Katse itseensä.

Ehkä emme tarvitse enempää.

Ehkä riittää, että hetkeksi suostumme hiljaisuuteen.

Loppu – tai alku

Minä suosin hiljaisuutta.

En siksi, että maailma katoaisi,
vaan siksi, että voin kohdata sen paremmin.

Hiljaisuudessa ei ole varmuutta.
Mutta siinä on jotakin muuta:

tila olla ihminen.

meditatiivinen hetki luonnossa kädet avoinna,sisäinen rauha ja hiljaisuus

Samankaltaiset artikkelit

  • Pilkkimisen kultaiset ohjeet Puulalla

    Pilkkimisen kultaiset ohjeet Puulalla Talvinen Puula on yksi kauneimmista paikoista, missä ihminen voi jäätyä vapaaehtoisesti. Kun järvi peittyy paksuun jäähän, on aika kaivaa varastosta pilkkivehkeet, pukea päälle niin monta vaatekerrosta, ettei enää taivu, ja lähteä istumaan keskelle avaraa järvenselkää tuijottamaan pientä avantoa. Mutta pilkkiminen ei ole vain istumista – se on taitolaji, kärsivällisyysharjoitus ja yhteisöllinen…

  • Joulurauhan julistus

    Nyt tulee taas joulu.Ja hetken ajan ihmiset ovat toiveikkaita – itsensä, ystäviensä ja koko tämän hiukan kolhiintuneen maailman suhteen. Kadut täyttyvät valoista, mutta tärkeämpää on se, että katseet pehmenevät. Joku hymyilee tuntemattomalle, toinen antaa tilaa kassajonossa, kolmas soittaa puhelun, jota on lykännyt liian pitkään. Emme muutu toisiksi ihmisiksi, mutta muistamme hetkeksi, keitä voisimme olla. Joulu…

  • Näin keität täydellisen kaurapuuron

    Paremman kaurapuuron keittämisen opas – koska elämä on liian lyhyt huonolle puurolle Aamu alkaa kahdella asialla: 1) toiveikkaalla ajatuksella paremmasta päivästä ja 2) keittiön nurkasta kuuluvalla hiljaisella kiehumisella. Kyseessä on tietenkin kaurapuuro – suomalaisen kehonrakennuksen, kansanterveyden ja työmotivaation kivijalka. Mutta miksi niin moni meistä tekee sen väärin? Ei hätää – tämä opas vie sinut puuromaailman…

  • Kahvin juonnin syvin olemus

    Täydellisen kupillisen salaisuus On olemassa taito, jota ei opeteta missään. Se ei kuulu koulun oppiaineisiin, ei edes baristakurssin ohjelmaan. Silti jokainen meistä harjoittaa sitä joka aamu, usein vielä unen ja valveen rajamailla. Se on kahvin kaatamisen taito. Kuinka on mahdollista, että ihminen – vielä puoliunessa, toisinaan ilman silmälaseja – osaa kaataa kuppiinsa juuri oikean määrän…

  • Fisuja Jallittaan ;hiljainen hetki laiturilla

    Fisuja jallittaan(Hiljaisuuden retriitti -sarjasta) Seison laiturilla onki kädessäni. Taivas on niin sininen, että tekisi mieli pyytää siltä anteeksi. Vesi ei liiku – paitsi kun jokin pieni, näkymätön elämä hipaisee sen pintaa ja jättää jälkeensä väreilyn, kuin olisi sanonut jotakin tärkeää ja perunut sen heti perään. Puitten varjot piirtyvät veteen. Ne eivät halua mitään. Ne vain…

  • Muikunpyynti Saimaalla

    Muikunpyynti Saimaalla – Suurten saaliiden ja suurempien tarinoiden äärellä Saimaa, tuo Suomen sydämessä sykkivä sininen ihme, tunnetaan monesta asiasta: kristallinkirkkaista vesistään, norppien sulokkaasta kellumisesta ja tietenkin muikuista – noista pienistä, mutta sitkeistä hopeakyljistä, jotka ovat kalastajien ylpeys ja paistinpannun parasta antia. Muikunpyynnissä yhdistyy monta ulottuvuutta: kärsivällisyys, sääolosuhteiden arvaamattomuus ja tottakai kalamiesten legendaarinen taipumus liioitella saaliitaan….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *