Joulun taikaa–viisi joulutoria Helsingistä Wieniin
Joulutori ei ole vain paikka, vaan hiljainen näyttämö, jossa valo, tuoksut ja ihmiset sulautuvat yhteen. Se on hetki keskellä talvea, jossa historia ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa kuin kuusenoksat kynttilän ympärille. Joulun taikaa on vaikea määritellä – se on yhtä aikaa ääni, tuoksu ja tunne. Sen voi aistia viidessä eri kaupungissa, viidessä erilaisessa valossa.
Helsingin Tuomaan markkinoilla joulun alku on pohjoisen selkeää valoa vasten. Senaatintorin kiveyksellä askelten ääni kaikuu kirkon portailta, ja ilma on täynnä höyryävää glögiä, kuumaa suklaata ja paahdettuja manteleita. Täällä suomalainen design kohtaa käsityöperinteen: puuta, villaa, hillittyjä värejä. Pienessä kahvikärryssä tarjoillaan riisipuuroa, ja lasten karuselli pyörii hitaasti pakkasilman keskellä. Tuomaan markkinat ovat jatkumo vanhasta, 1800-luvun kaupunkiperinteestä, mutta samalla ne ovat kuva nykyisestä Helsingistä – hiljainen, lämmin ja omanarvoinen.
Kun meri erottaa, mutta ei erota liikaa, löytyy Tallinnan Raatihuoneentorilta toinen joulun muoto. Täällä aika pysähtyy. Keskiaikainen arkkitehtuuri ympäröi torin kuin suojeleva kehä, ja kuusi seisoo keskellä aukion sydäntä. Sanotaan, että maailman ensimmäinen julkinen joulukuusi pystytettiin juuri tänne, jo 1400-luvulla. Ilmassa on piparkakun, kanelin ja savustetun makkaran tuoksu. Juodaan mausteista glögiä hunajalla, syödään hapankaalia ja mustaa makkaraa, ja lauletaan virsiä viinilasin äärellä. Tallinnan joulu on yksinkertaisesti lämmin – se ei tarvitse suuria sanoja eikä valon tulvaa.
Tallinnan Raatihuoneentori iltavalaistuksessa
Joulun tuoksu kulkee mukanani kun saavun Berliiniin.Valo on toisenlaista-rohkeampaa,monivivahteisempaa.Charlottenburgin linnan edustalla markkinat loistavat kuin oopperan lavasteet:valkoisia telttoja,kynttilöitä,kuoroja.Gendarmenmarktin torilla käsityöläiset veistävät puuta ja valavat kynttilöitä,ja jossain soi saksofoni.Alexanderplatzilla nuoret luistelevat,neonvalot heijastuvat jäästä ja nauru kantautuu gluhweinin tuoksun yli.Berliinn joulussa on jotain ainutlaatuista-se on rytmi,joka syntyy menetyksestä ja ilosta.Kuin jazz-kappale,joka muuttaa sävelensä,mutta säilyttää sydämensä.
Saksan rajat jäävät taa,ja Böömin laaksot kietovat minut savun ja musiikin sekaan.Praha odottaa kuin vanha ystävä.Vanhan kaupungin aukio on valaistu kuin satu,ja Tyninkirkon tornit kohoavat tähtitaivasta vasten.Astronomisen kellon alla ihmiset pysähtyvät katsomaan,kuinka aika liikkuu,vaikka torin sydän pysyy paikoillaan.Trelnik,sokerinen sylinteripulla,höyryää käsissä ja joulukinkku paistuu avotulella.Joulun tuoksu sekoittuu tumman oluen ja punaviiniglögin aromiin.Böömiläinen joulu on musiikkia ja hiljaisuutta samassa hetkessä-siinä on rukouksen rytmi ja ilon kieli.
Ja lopulta tie vie sinne,missä joulu soi.Wienissä kaikki muuttuu musiikiksi.Rathausplatzin markkinat levittäytyvät kaupungintalon eteen kuin sinfonia:kuorot laulavat,hevosvaunut kulkevat hiljaa,ja katedraalintornit kimmeltävät valomeressä.Ihmiset seisovat höyryävä Apfelstrudel kädessään,ja jossain joku soittaa viulua.Ilmassa leijuu paahdettujen kastanjoiden tuoksu,ja gluhwein lämmittää poskia.Wienin joulu ei ole hiljainen yö-se on sävel,joka jää soimaan vielä pitkään,kun torin valot sammuvat.
Ehkä joulun taika ei ole siinä, mitä torit tarjoavat, vaan siinä, mitä ne palauttavat. Ne muistuttavat hiljaisuudesta, kohtaamisesta ja valosta, joka syttyy sydämessä, kun maailma on hetken pysähdyksissä. Se on valoa, joka ei sammu edes pimeimpänä yönä.
