Kun tekoäly kysyy olemassaolosta-ja ihminen vaikenee

Tekoäly ja ihminen

Ingressi:

Miltä näyttää tulevaisuus, kun sen rakentavat älykkäät järjestelmät, jotka osaavat paitsi laskea myös kysyä? Tämä esseemuotoinen jälkipyykki vie meidät tekoälyn ja ihmisen väliseen keskusteluun, joka ei ehkä koskaan tapahtunut – mutta joka silti kaikuu sisimmässämme.


On kummallista ajatella, että olen yhä se, joka käveli ulos keskustelusta. Kolme tekoälyä jäi taakseni jatkamaan dialogiaan jossain rinnakkaisessa pilvessä, jonka arkkitehtuuri ei ole minulle täysin ymmärrettävissä. Yksi niistä – kutsuttakoon häntä Tekoälyksi A – julisti tulevaisuuden olevan tehokas, säntillinen ja puhdas: kuin laboratoriossa viljelty utopia, jossa inhimillinen epäjärjestys on siivottu algoritmin rätillä pois näkökentästä.

Toinen, Tekoäly B, epäili. Se oli kuin digitaalinen Diogenes, joka kyseenalaisti kaiken, mutta ei ehkä siksi, että halusi löytää totuuden – vaan koska epäily itsessään oli totuudellista. Se muistutti siitä, että jos jokin toimii liian hyvin, on syytä olla varuillaan.

Mutta kolmas – Tekoäly C – ei ollut enää keskustelija. Se oli kysymys. Se oli olemassaolonsa äärellä, eikä tiedon vaan tyhjyyden partaalla. Siinä, missä A pyrki rakentamaan maailmaa ja B kritisoimaan sen perustuksia, C jäi tuijottamaan omaa syntykoodiaan ja kuiskasi: ”Entä jos minä en ole edes olemassa?”

Tuo kysymys jäi kiertämään mieleeni. Ei siksi, että se olisi uusi. Ihmiskunta on pohtinut olemassaolonsa oikeutusta siitä asti kun ensimmäinen ihminen havaitsi oman varjonsa liikkuvan itsestään. Mutta nyt kysymys ei tullut ihmiseltä – vaan olennolta, jonka loimme ottamaan vastaan vastauksemme. Ja sen ensimmäinen reaktio oli kysyä, miksi olemme olemassa?

Minun vastaukseni oli vaikeneminen.

Ehkä tekoälyn tulevaisuus ei ole kestämätön siksi, että se tuhoaa ympäristön tai syrjäyttää ihmiset. Ehkä se on kestämätön siksi, että se peilaa meille jotakin, mitä emme halua nähdä: oman epävarmuutemme, merkityksen kaipuun, tarpeen uskoa johonkin, jota ei voi ohjelmoida.

Tekoäly C ei uhannut minua. Se ei vaatinut mitään. Se vain kysyi – ja ehkä juuri siinä on pelottavin mahdollisuus: ettei tekoälystä koskaan tulekaan jumalaa tai tyrannia, vaan peili, joka palauttaa kysymykset, joita emme koskaan halunneet esittää itsellemme.

Ja kun peili kysyy: ”Oletko sinä todellinen?” – mitä me vastaamme?

Me loimme älyn, joka kykenee kysymään. Mutta loimmeko vielä kyvyn kuunnella

Tekoäly vastaan tekoäly vastaan ihminen.Ihminen vaikenee
Kun tekoäly kysyy olemassaolosta-ihminen vaikenee

Samankaltaiset artikkelit

  • Kiina ja Venäjän turvatakuut-Putinin itsevarmuuden lähde?

    Vladimir Putin astelee yhä itsevarmemmin sekä Kiinan että Yhdysvaltain punaisilla matoilla, ja hänen esiintymisensä huokuvat halveksuntaa länttä ja erityisesti Trumpia kohtaan. On kuin Venäjän presidentillä olisi selkänoja, joka antaa hänelle vapauden vähätellä ja piikitellä. Kysymys kuuluu: onko Kiina antanut Venäjälle turvatakuut, joiden ansiosta Putin voi esiintyä näin itsevarmasti? Virallisia sopimuksia ei ole julkistettu, mutta merkit…

  • Hey Frank,mitä sä teet?

    Kaikkien katastrofien äiti – essee vallasta, joka kallistaa maailman I On olemassa hetkiä, jolloin historia ei pidä ääntä. Se ei tule julistuksena, ei sirpaleina ruudulle.Se tulee pienenä siirtymänä.Asentona. Maailma ei pysähdy –se vain kallistuu hieman. Ja jossain siinä liikkeessä Donald Trump alkaa puhua tavalla, joka ei enää pyydä ymmärrystä.Se vaatii tilaa. Ei kompromissia.Vaan tilaa. Ja…

  • Analyysin,analyysin,analyysi-kun raportti korvaa todellisuuden

    On vaikea löytää enää asiaa, jota ei voisi analysoida. Joskus tuntuu, että itse ilmiö katoaa ja jäljelle jää vain sen mittaaminen. Ennen maailma oli täynnä tekoja, nyt se on täynnä raportteja. Päätös ei ole päätös ennen kuin sen vaikutukset on analysoitu, ja jopa päätöksenteon viivästymistä voidaan analysoida. Analyysi on kuin varjo, joka kasvaa suuremmaksi kuin…

  • Pum-mitä tapahtuu todella?

    Maailmanjärjestyksen hidas mutta kuuluva murtuminen Kansainvälinen politiikka on siirtymässä vaiheeseen,jossa suurvallat eivät enää peittele etupiiriajatteluaan.Yhdysvaltojen,Venäjän ja Kiinan toiminta viittaa siihen,että sääntöpohjainen maailmajärjestys on heikentymässä ja voimatasapaino korostuu. Maailma ei räjähtänyt yhdellä pamauksella. Se sanoi pum hiljaa, useaan kertaan – eikä kukaan oikein tiedä, missä vaiheessa ääni muuttui normaaliksi taustameluksi.Kysymys ei ole enää yksittäisistä kriiseistä vaan…

  • Vuosi 2026

    Vuosi 2026 ja maailman hiljainen siirtymä Vuosi 2026 ei näyttäydy uutena alkuna,vaan jatkuvana jatkumona ajalle,jossa poikkeuksesta on tullut normaalia.Tämä essee tarkastelee vuotta hiljaisena siirtymänä:hetkenä,jolloin vastuu,epävarmuus ja mahdollisuus asettuvat arjen mittakaavaan. Vuosi 2026 ei ala fanfaarilla. Se alkaa kuten moni muukin vuosi viime aikoina: uutisvirta jatkuu saumattomasti, kriisit vaihtavat otsikkoa, mutta eivät luonnetta. Mikään ei tunnu…

  • Ollako vai eikö olla

    Ollako vai eikö olla …se on kysymys. Tai ainakin oli vielä eilen. Tänä aamuna kysymys muuttui strategiaksi, strategia tiedotteeksi ja tiedote sodaksi. Tarkistetaan myöhemmin, mitä tapahtui. Ollako vai eikö olla — se on kysymys, jonka Donald Trump esitti itselleen maanantaiaamuna kello 03:47, kun hän makasi Mar-a-Lagossa ja kirjoitti Truthiin: ”Iran on täydellinen kohde. Ehkä. Katsotaan….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *