Shakki ja/vai matti
Politiikka on vakavaa peliä, mutta nyky-Suomessa se muistuttaa yhä enemmän lastenhuoneen shakkinappuloilla käytävää mittelöä. Laudalla istuu hallitus, jonka suurin huoli ei ole talous tai ilmasto, vaan se, kuinka monta kertaa päivässä voidaan lausua sana haittamaahanmuutto ilman että nappulat hajoavat naurusta.
Perussuomalaiset ovat ottaneet roolin pelin “mestareina”. Torni huutaa kadun kulmassa “rajat kiinni”, lähetti kulkee vinottain kohti viholliskuvaa, ja ratsu tekee loikan faktojen yli suoraan tunnekuohuun. Siinä missä muissa maissa hallitus yrittää houkutella osaajia ja sijoittajia, meillä pääministerin joukkue joutuu toistuvasti selittelemään, ettei ministerien puheissa oikeasti tarkoitettu “ihan sitä, mitä sanottiin”.
Mutta voiko hallitus toimia, jos sen yksi puolisko pelaa jatkuvaa shakki-mattia omilleen? Jokainen perussuomalaisten ulostulo siirtää nappuloita lähemmäs nurkkaa, jossa kuningas – hallituksen toimintakyky – on jo hikoilemassa. Ulkomailla katsotaan ihmeissään: onko Suomi tosiaan maa, joka haluaa brändätä itsensä pohjoisen Euroopan umpimielisimpänä torppana?
Politiikan peruslogiikka on vaihtunut: ei enää ratkaista ongelmia, vaan tuotetaan niitä ääneen, kovaan ääneen. Mitä rajumpi ilmaus, sitä vahvempi aplodi omassa kuplassa. Shakissa tämä voisi olla hauskaa, jos pelin lopuksi voitaisiin taputtaa laudalle ja todeta “hyvä matsi”. Mutta valtionhoidossa kyse on siitä, kuka joutuu maksamaan laskun.
Suomen maine, työvoimapula, kansainvälinen luottamus – nämä ovat nappuloita, joita ei ehkä pitäisi uhrata yhden puolueen retorisella alttarilla. Silti uhraus on tehty. Ja lopputulos? Ei shakki. Ei matti. Vain itsesuojelun täydellinen puute.
Shakki ja / vai matti? Vastaus taitaa olla: matti meille kaikille.
Politiikan shakissa perussuomalaisten siirrot horjuttavat hallitusta
