EU ja Yhdysvallat – kumpi veikään toista kuin pässiä narussa?
On jälleen saatu aikaan suuri historiallinen kauppasopimus, jonka pitäisi vahvistaa transatlanttisia suhteita. Tosin jos tätä sopimusta katsoo edes hetken ilman ruusunpunaisia silmälaseja, se muistuttaa enemmän kylätappelua, jossa toinen osapuoli saa selkäsaunan ja kiittää vielä perään.
Yhdysvallat nimittäin ilmoitti, että eurooppalaisille tuotteille napsahtaa 15 prosentin tullit. EU puolestaan näytti leveää hymyä ja totesi: ”Me emme sitten laita mitään tulleja teidän tuotteillenne. Päinvastoin, ostamme teiltä 750 miljardilla ja investoimme vielä 600 miljardia teidän maahanne, ihan vain jotta hyvä tunnelma säilyy.”
Kun tiedotusvälineet kysyivät, mistä ihmeestä EU tempaisi pöytään näin järisyttävän summan, virkamiehet vastasivat ympäripyöreästi: ”No, meillähän on nämä budjettijärjestelyt ja… tulevaisuuden investointisuunnitelmat… ja ehkä vähän hatusta vedettyjä arvioita.” Toisin sanoen, rahaa ei ole – mutta paperilla näyttää hienolta.
Donald Trump puolestaan ei osannut päättää, oliko tämä hänen uransa paras kauppavoitto vai jonkinlainen eurooppalainen practical joke. Hän kommentoi sopimusta omalla tyylillään: “I always knew Europeans were good at wine and cheese, but I didn’t know they were this good at giving away money.”
Analyytikoiden mukaan EU:lla ei ole mitään todellista keinoa pakottaa eurooppalaisia yrityksiä investoimaan Yhdysvaltoihin. Toisaalta yritysjohtajat ovat jo huolissaan: jos Bryssel painostaa heitä, he voivat aina siirtää pääkonttorinsa Luxembourgiin ja sanoa, että eivät kuulleet kysymystä.
Sopimuksen suurin paradoksi onkin tämä: EU lupaa enemmän kuin sillä on varaa, ja Yhdysvallat ottaa kaiken vastaan – vieläpä hymyillen. Lopputulos näyttää siltä kuin pässi olisi itse kulkenut naruun, ojentanut sen isännälle ja kiittänyt kyydistä.
Niin, kumpi veikin toista kuin pässiä narussa?
