Kättä päälle: kolmen pankin korkoanalyysi-ilta
Yhteisraportti siitä, miten suuri suomalainen ennuste syntyy — ja miksi se on jo valmiiksi korjattu.
4. kerran
Pöydän ääressä istuu kolme pankkia: Suomen Pankki, Nordea ja OP. He ovat kokoontuneet, kuten joka vuosineljännes, laatimaan seuraavan korko- ja suhdannearvionsa. Pöydällä on kahvia, keksejä ja viime vuoden ennuste, jota kukaan ei ole vielä uskaltanut lukea ääneen.
No niin, herrat. Aloitetaanko siitä, mihin suuntaan korko on menossa?
Ylös. Ehdottomasti ylös. Ellei se ole alas.
Minä olisin valmis lyömään kättä päälle sen puolesta, että se pysyy suunnilleen samana — tai muuttuu merkittävästi.
Erinomaista. Kirjataanko tuo suoraan pääkohdaksi? ”Merkittävää vakautta odotettavissa.”
Lisätään perään ”epävarmuustekijöiden puitteissa.” Se on se lause, joka ostaa meille anteeksiannon jälkikäteen.
Ja ”geopoliittinen tilanne huomioiden.” Sillä lauseella voi selittää käytännössä mitä tahansa, mukaan lukien sen, ettei kukaan meistä osaa selittää mitään.
Muistakaa myös lisätä sivulause ”mikäli riskit eivät toteudu.” Se on kätevä, koska riskit toteutuvat aina, ja silloin voimme sanoa varoittaneemme.
Meillähän on tähän jo valmis fraasipankki. Kirjaimellisesti. Excel-tiedosto nimeltä ”yleiset_varaukset_final_v3.xlsx.”
Meillä on sama tiedosto, mutta se on nimeltään ”final_FINAL_ei_tätä.xlsx.”
Näin syntyy analyysi: ei laskemalla, vaan neuvottelemalla. Kättä päälle -periaatteella, kuten karjamarkkinoilla ainakin — erona se, ettei tässä kaupassa kukaan koskaan tunnusta ostaneensa väärää lehmää. Ainoa ero on, että karjakauppiaalla on vähintään lehmä. Pankilla on PowerPoint.
Muistatteko muuten viime vuoden ennusteemme? Se jossa lupasimme koron laskevan tasaisesti läpi vuoden?
En muista. Emmekä me muista. Sitä varten meillä on PDF-arkisto, jota kukaan asiakas ei koskaan avaa uudelleen.
Ja jos avaa, sanomme että ”toimintaympäristö muuttui odottamattomasti.” Se on kuin sanoisi säätiedotuksessa: ”aurinko paistoi, ellei sitten satanut.”
Tärkeintä on, että ennuste julkaistaan ajoissa, näyttää vakuuttavalta PDF:ltä ja sisältää vähintään kolme väridiagrammia. Sisältö on toissijaista.
Totta. Kukaan ei koskaan soita meille ja kysy, miksi ennustimme väärin. He soittavat kysyäkseen, milloin seuraava ennuste ilmestyy.
Meidän analyytikkomme sanoi kerran ääneen toimittajalle, että ”emme osaa ennustaa tätä.” Hänet siirrettiin saman tien sisäiseen viestintään laatimaan optimistisia blogitekstejä.
Meillä on tapana kutsua epäonnistunutta ennustetta ”skenaarioksi, joka ei toteutunut odotetulla tavalla.” Se kuulostaa tieteeltä. Kukaan ei riitele tieteen kanssa.
Ja tässä se kauneus piileekin: korkoanalyysi on ainoa toimiala, jossa väärässä oleminen ei ole virhe vaan liiketoimintamalli. Mitä useammin ennuste muuttuu, sitä useammin pankki pääsee lähettämään tiedotteen, ja tiedote on aina hyvä asia markkinointiosastolle, vaikka se olisikin edellisen tiedotteen kuolinilmoitus. Ennusteen tarkkuus mitataan jälkikäteen samalla tavalla kuin sään ennustamista keskiajalla: jos osui, se oli asiantuntemusta. Jos ei osunut, se oli kohtalo.
Ehdotan, että tämän vuosineljänneksen pääviesti on ”talous on käännekohdassa.”
Sehän on ollut pääviestimme joka neljännes vuodesta 2019.
Juuri niin. Ja jonain päivänä olemme vihdoin oikeassa. Tilastollinen väistämättömyys on puolellamme.
Ehdotan lisäksi, että lisäämme raporttiin sanan ”resilientti.” Ei siksi, että se tarkoittaisi mitään, vaan koska se saa lukijan tuntemaan, että joku hallitsee tilannetta.
Hyvä. Ja jos kysytään, kuka on vastuussa viime vuoden virheestä, vastataan että ”ennustaminen on luonteeltaan epävarmaa.” Se on ainoa lause koko raportissa, joka pitää aina paikkansa.
Kättä päälle siis: käännekohta, epävarmuus huomioiden, geopolitiikka mukaan lukien, ja korko joko nousee, laskee tai pysyy ennallaan.
Yksimielisiä. Lähetetään tiedote. Ja varataan jo nyt aika ensi neljänneksen korjaukselle.
He kättelevät. Ei sopimusta, ei käsirahaa, ei vastuuta — vain kolme kättä ilmassa, kuten kolme heiluvaa viisaria, jotka kaikki osoittavat eri suuntaan mutta ovat silti ”samaa mieltä suuresta linjasta.” Ja niin syntyy jälleen yksi analyysi, joka tulostetaan, jaetaan, siteerataan — ja unohdetaan, kunnes on aika kirjoittaa uusi selitys sille, miksi edellinen meni pieleen.
Sillä jos on jokin, mihin Suomen pankkisektori todella voi luottaa, se ei ole korkoennuste. Se on se, ettei kukaan koskaan kysy, kuka oikeastaan lupasi mitään — ja että seuraava ennuste on jo matkalla, yhtä varmana kuin edellinenkin oli.
