Päivä elämässäni sivu 1

Avoin sanomalehti ja kahvikuppi aamupöydällä suomalaisessa kodissa.

Suomen valtionvelka on maksettu

Heräsin tavalliseen aikaan, tein kahvia tavalliseen tapaan ja levitin lehden pöydälle, koska en ollut vielä oppinut olemaan tekemättä niin. Etusivulla oli kuva valtiovarainministeriöstä, ja sen alla lause, jonka luin kolmeen kertaan ennen kuin uskalsin uskoa sen olevan painettu oikeasti eikä vain minun mieleeni.

Valtiovarainministeriön tiedote

Suomen valtionvelka, yhteensä 199 miljardia euroa, on tänään maksettu kokonaan pois. Viimeinen erä siirrettiin velkojille tänä aamuna kello 6.14, minkä jälkeen valtion velkasalkku merkittiin ensimmäistä kertaa itsenäisyyden historiassa nollaksi.

Valtiovarainministeriö tiedottaa, että toimenpide toteutettiin osana pitkän aikavälin sopeutusohjelmaa, jonka vaikutuksia kansalaiset eivät vielä tienneet seuraavansa.

”Emme osanneet odottaa, että tämä olisi mahdollista tässä ajassa. Mutta luvut eivät valehdelleet, joten annoimme niiden johtaa.”

Näin kommentoi asiaa budjettiosaston päällikkö, joka pyysi, ettei hänen nimeään mainita, koska hän ei ollut vielä ehtinyt kertoa asiasta omalle perheelleen.

Ministeriön mukaan velattomuus ei tarkoita menojen kasvua, vaan ainoastaan sitä, että korkomenot, jotka aiemmin söivät valtion budjetista noin 2,8 miljardia euroa vuosittain, ohjataan jatkossa muualle — kohteesta ei ole vielä tiedotettu, koska sitä ei ole vielä päätetty, koska kukaan ei ole aiemmin joutunut päättämään sellaisesta.

Suomen Pankin pääjohtaja totesi tiedotustilaisuudessa, että tapahtuma on ”tilastollisesti täydellinen”, minkä jälkeen hän vaikutti hetken siltä, ettei tiennyt, pitäisikö hymyillä.

Join kahvini loppuun. Se oli vielä lämmintä. Katsoin ulos, ja katu näytti täsmälleen samalta kuin eilen — sama roska-auto, sama naapurin koira, sama harmaa taivas joka ei ollut kuullut mistään velattomuudesta eikä aikonut muuttaa käytöstään sen vuoksi.

Käänsin sivua. Seuraavalla sivulla oli toinen uutinen, ja se oli vielä isompi.

Taiteltu sanomalehti ikkunan äärellä sateisena päivänä hiljaisen suomalaisen kadun näkymässä.

Samankaltaiset artikkelit

  • Päivä elämässäni sivu 6

    Lehti pöydällä En kääntänyt enää seuraavaa sivua heti. Istuin hetken paikallani ja katsoin lehteä, joka makasi pöydällä avoimena siitä kohdasta johon olin jäänyt, ja ajattelin, että minun pitäisi tuntea jotain suurempaa kuin tämä. Viisi asiaa oli tapahtunut yhden aamun aikana, joista jokainen yksinään olisi riittänyt vuosikymmenen otsikoksi. Velka oli poissa. Salmi oli auki. Kaksi valtiota,…

  • Pum-mitä tapahtuu todella?

    Maailmanjärjestyksen hidas mutta kuuluva murtuminen Kansainvälinen politiikka on siirtymässä vaiheeseen,jossa suurvallat eivät enää peittele etupiiriajatteluaan.Yhdysvaltojen,Venäjän ja Kiinan toiminta viittaa siihen,että sääntöpohjainen maailmajärjestys on heikentymässä ja voimatasapaino korostuu. Maailma ei räjähtänyt yhdellä pamauksella. Se sanoi pum hiljaa, useaan kertaan – eikä kukaan oikein tiedä, missä vaiheessa ääni muuttui normaaliksi taustameluksi.Kysymys ei ole enää yksittäisistä kriiseistä vaan…

  • Rauha

    Onko rauha hyödyke, jonka parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen – vai tuote, jota suurvallat pitävät tahallaan niukkuudessa? Rauha esitetään mielellään universaalina arvona, mutta käytännössä se on globaali kauppatavara, jota myydään poliittisilla ehdoilla ja strategisilla hinnoilla. Rauhan hinta nousee aina silloin, kun sitä tarvittaisiin eniten. Ja juuri nyt se on kallistunut niin paljon, että vain…

  • Päivä elämässäni sivu 2

    Hormuzin salmi avattu Kaadoin toisen kupin, koska ensimmäinen ei ollut vielä auttanut minua ymmärtämään edellistä sivua, ja käänsin lehteä. Talousosaston etusivulla oli maailmankartta, jossa yksi kapea sininen viiva oli merkitty vihreällä. Otsikko oli lyhyt, siitä syystä että kirjoittaja ei ollut vielä keksinyt, mitä pitkää lausetta tapahtumalle voisi antaa. Talousuutinen — kansainvälinen Hormuzin salmi on avattu…

  • Lähi-itä

    Lähi-itä – ikuinen taistelu oikeudenmukaisuudesta Ingressi Lähi-itä ei ole vain maantieteellinen alue. Se on peili, johon länsi katsoo – ja näkee samalla omat rajansa. Yritys viedä demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja vapautta alueelle on ollut pitkä, ristiriitainen ja usein epäonnistunut tarina. Kysymys kuuluu: olemmeko yrittäneet ymmärtää – vai vain muuttaa? Lännen projekti: arvot ilman kontekstia Länsimaiden suhde…

  • Ollako vai eikö olla

    Ollako vai eikö olla …se on kysymys. Tai ainakin oli vielä eilen. Tänä aamuna kysymys muuttui strategiaksi, strategia tiedotteeksi ja tiedote sodaksi. Tarkistetaan myöhemmin, mitä tapahtui. Ollako vai eikö olla — se on kysymys, jonka Donald Trump esitti itselleen maanantaiaamuna kello 03:47, kun hän makasi Mar-a-Lagossa ja kirjoitti Truthiin: ”Iran on täydellinen kohde. Ehkä. Katsotaan….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *