Tytti Tuppurainen

Poliittisen draaman kuningatar

Politiikka on teatteria, ja Tytti Tuppurainen on sen kiistaton primadonna. Eikä nyt puhuta mistään kesäteatterin sivuroolista, vaan koko kansakunnan tunteisiin vetoavasta tragediasta, jossa yhdistyvät antiikin kohtalonnäytelmä, eurooppalainen kabinettidraama ja suomalainen työhyvinvointiselvitys – kaikki yhden ihmisen kasvoilla.

Tytti ei puhu – hän lausuu. Hän ei kritisoi – hän paljastaa. Hän ei vaikene – hän huokaisee. Painokkaasti. Niin, että eduskuntasalin tapetitkin alkavat miettiä omaa syyllisyyttään. Hänen läsnäolonsa on kuin kansallinen paatosmuuri, joka vyöryy eteesi ennen kuin ehdit piilottaa kahvikupin. Jos joku voi tehdä EU-politiikasta eksistentiaalisen kokemuksen, se on Tytti.

Mutta kruunun jalokivi ei ole pelkkä ääni tai ele – vaan taito kritisoida kaikkea sitä, mitä itse oli eilen rakentamassa. Esimerkiksi Suomen velka. Tuppurainen osoittaa sen olevan seurausta nykyisen hallituksen vastuuttomasta rahankäytöstä, vaikka hänen oma hallituksensa avasi hanat ensin ja unohti samalla sulkea ne. Sama pätee sote-sekoiluun, jossa nykyinen hallitus ”epäonnistuu järjestelmällisesti”, vaikka katastrofin peruskivet valettiin punakynällä ja painavalla vakaumuksella jo edelliskaudella.

Tässä kohtaa joku voisi jo huokaista – mutta ei yhtä hyvin kuin Tytti.

Ja sitten tuli huutaminen.

Viimeisimmät paljastukset eivät liity eduskunnan saliin vaan sen kulisseihin. Tyttiä syytetään siitä, että hän kohtelee avustajiaan kuin operettikapellimestari: jos ääni ei soi juuri oikealla nuotilla, tulee täyslaidallinen. Ilman orkesteritaukoa. Huutaminen, nöyryyttäminen ja vallan keinottelun vivahteet ovat nousseet otsikoihin. Ja tämä ei ole enää yksittäinen kohtaus – vaan yhä useampi kysyy, onko tällainen käytös kirjoitettu SDP:n puoluekulttuurin DNA:han.

Toverillinen tylyys ei ole uusi ilmiö, mutta Tytti on onnistunut nostamaan sen taiteenlajiksi. Hän on kuin puolueen sisäinen kasvattaja, jonka metodit muistuttavat enemmän karsintakilpailua kuin kollektiivista hyvinvointia. Tässä toveriseurassa olet turvassa – kunhan et puhu, ehdota, oikaise tai hengitä liian vapaasti.

Silti – ja ehkä juuri siksi – Tytti on yhä näkyvämpi. Draaman kuningatar ei katoa näyttämöltä. Hän jää, seisoo valokeilassa, huokaa syvältä ja ojentaa uuden syytöksen niin kauniilla kaarella, että jopa se saa standing ovationin.

Jos Suomen politiikka olisi TV-sarja, Tytti Tuppurainen olisi sen päähenkilö:

• Kausi 1: Eurooppa pelastuu huokauksella
• Kausi 2: Velka ei olekaan minun
• Kausi 3: Huudolla hallitaan – ainakin tovereita

Spin-off: ”SDP – Kun toveruus muuttuu peloksi”

Sdp:n politiikan väsyneet kasvot