Henkisen pahoinvoinnin mestarikurssilla: Teemu Keskisarja

Teemu Keskisarja on mies, joka astuu eduskunnan portaille kuin vanhan ajan toripuhuja – silmät kiiluina ja ääni täynnä historian kaikua. Hän on kuin yhdistelmä kansakoulunopettajaa, kuppilan saarnaajaa ja kivikautisen luolaston opasta. Yksi käsi heiluu kuin hakku, toinen osoittaa kohti menneisyyden raunioita: Rooma sortui, Ruotsi sortui, ja ellei Suomi varo, tänne livahtaa kohta joukko kakkosluokan tulijoita, jotka syövät pullamme ja vielä juovat piimämmekin.

Keskisarjan kieli on rosoinen, eikä hän edes yritä siloitella sitä – päinvastoin. Hän on rakentanut brändinsä siitä, että sanoo asiat ”niin kuin ne ovat”. Tosin se, mitä hän sanoo, on usein samaan aikaan sekä paatoksellista että koomista. Hän voi aloittaa toteamalla, että maahanmuutto on Suomen tuhon tie, ja lopettaa anekdootilla muinaisesta torpparista, joka hakkasi kivikirveellä koivun juurta ja kirosi Ruotsin kruunun veronkantajaa.

Keskisarjan poliittinen maailmankuva on historian raunioista kaivettu rakennelma: siellä on kerroksittain isänmaallista paatosta, karua pessimismiä ja roimaa kielenkäyttöä. Hän ei halua olla kansanedustaja kuin kauluspaita päällä, vaan pikemminkin kuin tupakkaa polttava muinaisjäänne, joka pitää luentoa aiheesta ”Miten Suomi pilaantui EU:n vapaakaupalla ja humanitaarisella hömpällä”.

Satiirinen paradoksi on siinä, että vaikka hän puhuu kovin sanoin maahanmuuttajista – ”kakkosluokan tulijoista” – hän on itse kuin arkeologinen kuriositeetti: menneisyyden mies, joka ei täysin istu nykyhetkeen. Hän kuuluu yhtä paljon television iltapaneeliin kuin historian luentosaliin, mutta ehkä eniten hän kuuluu suomalaiseen ilmiöön nimeltä ”kansallinen turhautuminen”.

Teemu Keskisarja on mestarikurssin oppilas ja opettaja yhtä aikaa: hän näyttää, miten henkinen pahoinvointi muotoillaan kulttuuriksi. Hän maalaa sanoin synkkiä uhkakuvia ja samalla viihdyttää – vähän kuin stand up -koomikko, jonka vitsit eivät naurata kaikkia, mutta jolle taputetaan silti, koska ”se nyt uskaltaa sanoa, mitä muut vain ajattelevat.”

Teemu Keskisarja toripuhujan otteella