Kreml, huone jota ei ole virallisesti olemassa
Pöydällä teekannu, kartta ja kolme puhelinta, joista yksikään ei soi enää koskaan hyviä uutisia. Presidentti istuu pöydän päässä, selkä suorana kuin patsaalla ainakin. Vastapäätä istuvat kenraali Voronin ja kenraali Sidorov — molemmat siinä iässä, jossa mitalit alkavat painaa enemmän kuin omatunto.
Presidentti
No niin, herrat. Kertokaa minulle jotain hyvää.
Hiljaisuus. Sellainen hiljaisuus, joka syntyy kun kukaan ei halua olla se, joka puhuu ensin.
Kenraali Voronin
Herra presidentti… etulinja on vakaa.
Presidentti
Vakaa. Kolme vuotta olette sanoneet ”vakaa”. Minulle luvattiin kolme päivää.
Toimittajan huomautus, elokuu 2026
Tätä kirjoitettaessa sota on kestänyt jo yli neljä ja puoli vuotta. Alkuperäinen aikataulu — muutama päivä, ehkä viikko — on toistettu niin monta kertaa mediassa, että lause on menettänyt kykynsä yllättää. Se ei silti ole lakannut olemasta totta.
Kenraali Sidorov
Tilanne on monimutkainen. Ukrainalaisilla on nyt droonit, jotka…
Presidentti
Tiedän droonit! (lyö kämmenellä pöytää, teekannu tärähtää) Ne lentävät tänne asti. Minun omaan öljynjalostamooni. Onko teillä käsitystä, miltä tuntuu herätä yöllä siihen, että oma jalostamo palaa taivaanrannassa kuin joulukuusi?
Kenraalit vaihtavat katseen. Kumpikaan ei sano ääneen, että ehkä juuri siltä ukrainalaisista on tuntunut kolme vuotta.
»Meidän piti olla ylivoimaisia. Toinen armeija maailmassa, sanoivat.«
Presidentti nousee, kävelee ikkunattoman huoneen halki niin kuin siellä olisi ikkuna, ja jatkaa mielikuvitusnäkymän katselua.
Presidentti
Jos emme voi voittaa sotilaallisesti, voitamme väsyttämällä. Voitamme sillä, että heillä ei ole enää mihin herätä.
Kenraali Voronin
Tarkoitatteko…?
Presidentti
Tarkoitan, että jos emme pysty valloittamaan kaupunkeja, poistamme kaupungit siitä yhtälöstä. Sähköverkko. Lämpölaitokset. Vesilaitokset. Ei enää ”sotilaskohteita”, herrat. Ei enää tekosyitä lehdistötiedotteisiin. Talvi on paras aseemme, ja me käytämme sitä.
ESITTÄMISTAPA VIRALLISESSA TIEDOTTEESSA:
”vastaisku terrori-iskuihin”
TODELLINEN KOHDE: siviili-infrastruktuuri
HYVÄKSYNTÄ KANSAINVÄLISELTÄ YHTEISÖLTÄ: ei tarvita
Kenraali Sidorov
Se on… kansainvälinen yhteisö sanoo sitä sotarikokseksi.
Presidentti
(naurahtaa, ensimmäistä kertaa aidosti huvittuneena)
Kansainvälinen yhteisö on kirjoittanut minusta pahaa kolme vuotta eikä ole tehnyt mitään muuta kuin kirjoittanut lisää. Antakaa heidän kirjoittaa. Minä en tarvitse heidän hyväksyntäänsä — minä tarvitsen, että Ukrainan ihmiset lakkaavat uskomasta huomiseen.
Hän istuutuu takaisin, kaataa itselleen teetä. Kädet eivät täysin tottele.
Presidentti
Ja kun he silti jatkavat — kun ne heidän hiton droonikoneistonsa lentävät seuraavan kerran Moskovan yli — silloin isku on kaksin verroin kovempi. Ei siksi että se auttaisi meitä voittamaan. Vaan koska se on ainoa asia, jonka minä voin vielä hallita.
Kenraalit eivät sano mitään. He ovat oppineet, että tässä huoneessa hiljaisuus on turvallisin vastaus.
Toimittajan huomautus
Tässä kohden kuvitteellinen huone ja todellinen uutisvirta lakkaavat eroamasta toisistaan. Lämpölaitoksiin ja sähköverkkoon kohdistuvat iskut eivät ole tämän tekstin keksintöä — ne on raportoitu toistuvasti syksystä 2022 lähtien. Satiiri kuvittelee vain sen, mitä sanotaan pöydän ääressä, ei sitä, mitä tapahtuu sen jälkeen.
Presidentti
Kirjoittakaa käsky. Ja merkitkää se tavalliseen tapaan. Historia korjaa sanamuodon myöhemmin. Tai sitten ei korjaa. Mutta siihen mennessä minä en enää ole täällä kuuntelemassa.
Kellarihuoneen ulkopuolella, tuhannen kilometrin päässä, joku sytyttää kynttilän koska sähköjä ei taas ole. Historia ei ole vielä päättänyt, kumpi tarinan versio jää elämään — se, jossa Venäjä oli ylivoimainen, vai se, jossa yksi mies sytytti maan tuleen todistaakseen jotain, mitä kukaan muu ei enää usko.
