Tämä on provokaatio!
Ja siksi totta – tai ainakin tarpeeksi totta ollakseen vaarallista
On helpointa aloittaa suoraan:
Tämä teksti on provokaatio.
Ei siksi, että haluaisin ärsyttää sinua.
Vaan siksi, että ilman provokaatiota mikään ei enää tunnu miltään.
Aikamme uusi valuutta: provokaatio
Ennen oli faktoja.
Sitten tuli mielipiteitä.
Nyt on provokaatioita.
Provokaatio ei pyri olemaan totta.
Se pyrkii voittamaan.
Se toimii yksinkertaisella logiikalla:
jos jokin saa sinut reagoimaan, se on arvokasta.
Jos se saa sinut suuttumaan, se on erittäin arvokasta.
Jos se jakaa ihmiset kahtia, se on täydellistä.
Totuus ei ole koskaan ollut näin tehoton.
Kun provokaatio muuttuu totuudeksi
Kuvitellaan tilanne.
Lehti julkaisee väitteen.
Ei täysin totta, mutta tarpeeksi kärjistetty.
Se leviää.
Toinen lehti vastaa – vielä kärjistetymmin.
Kolmas lisää kierroksia.
Lopulta alkuperäinen asia katoaa kokonaan.
Jäljelle jää vain reaktioiden ketju.
Ja tässä vaiheessa tapahtuu jotain outoa:
Se, mikä toistuu eniten, alkaa tuntua todelta.
Ei siksi, että se olisi totta.
Vaan siksi, että se on läsnä.
Totuus – viimeinen provokaatio
Tässä kohtaa astuu esiin hiljainen hahmo:
Alkuperäinen totuus.
Se ei huuda.
Se ei kärjistä.
Se ei kilpaile.
Ja juuri siksi se näyttää epäilyttävältä.
Kun kaikki ympärillä on kovaa, rauhallinen kuulostaa oudolta.
Kun kaikki ovat varmoja, epäilevä näyttää heikolta.
Kun kaikki provosoivat, neutraali vaikuttaa kannanotolta.
Ja näin syntyy paradoksi:
Totuudesta tulee provokaatio.
Kokeilu: kumpi on totta?
Tehdään pieni koe.
Väite A:
Maailma on ajautumassa kohti kaaosta, eikä mikään instituutio enää hallitse sitä.
Väite B:
Maailma toimii edelleen pääosin kuten ennenkin, vaikka yksittäiset kriisit korostuvat mediassa.
Kumpi tuntuu oikeammalta?
Todennäköisesti se, joka herättää enemmän tunnetta.
Ei se, joka kestää enemmän tarkastelua.
Totuuden ongelma: se ei myy
Totuus on hidas.
Se on monimutkainen.
Se sisältää ristiriitoja.
Provokaatio taas on nopea.
Se on yksinkertainen.
Se antaa sinulle valmiin vihollisen.
Ja ennen kaikkea:
Se antaa sinulle tunteen, että ymmärrät.
Kun kaikki on provokaatiota
Jos kaikki on provokaatiota, mikään ei ole enää provokaatio.
Ja jos mikään ei ole provokaatio, kaikki alkaa tuntua tyhjältä.
Tässä vaiheessa järjestelmä tarvitsee jotain uutta.
Se tarvitsee…
vielä voimakkaampaa provokaatiota.
Lopuksi: tämäkin on ansa
Jos olet samaa mieltä tämän tekstin kanssa, se onnistui.
Jos olet eri mieltä, se onnistui vielä paremmin.
Koska tämä teksti ei yrittänyt vakuuttaa sinua.
Se yritti saada sinut reagoimaan.
Ja nyt vaikein kysymys:
Jos tämä on provokaatio…
oliko se totta?
