Erorahat valtionhallinnossa epäonnistuneille johtajille: valtion yhtiöiden erorahat
Onko mikään maailmassa niin varmaa kuin epäonnistuneen johtajan pehmeä lasku eläkkeelle? Siinä missä tavallinen työntekijä voi epäonnistuttuaan joutua turvautumaan työvoimatoimiston labyrintteihin ja Kelan mystiseen lottokoneeseen, on valtionhallinnossa vallalla aivan toisenlainen filosofia: epäonnistumisesta kuuluu palkita – ja mieluiten ruhtinaallisesti.
Valtion yhtiöiden erorahat ovat keskeinen osa tätä filosofiaa.
Valtionhallinnon johdossa epäonnistuminen ei ole häpeä, se on mahdollisuus. Kun ministeriön ylin päättäjä tekee visionäärisiä päätöksiä, jotka kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, tai kun viraston johtaja johdattaa organisaationsa kohti kaaosta, kansa ei jää odottamaan, että joku kantaisi vastuun. Ei, sillä vastuunkanto on vanhanaikaista – korvauksia sen sijaan riittää.
Nykyinen järjestelmä perustuu eräänlaiseen korkeampaan oikeudenmukaisuuteen: jos olet ehtinyt tehdä tarpeeksi suuria virheitä, saat palkkioksi summan, jolla voisi rahoittaa pienen kyläkoulun tai parantaa vanhusten hoivaa. Tämä on puhdasta logiikkaa, sillä jos johtaja on onnistunut kaatamaan budjetin, miksei häntä voisi palkita antamalla vielä vähän lisää? Kun hallinnon nerot kerran epäonnistuvat, heidän täytyy voida epäonnistua turvallisesti!
Kansalaiselle tämä järjestely on rauhoittava. Onhan meillä yhteiskunta, jossa valtio pitää huolta eliitistään loppuun asti – kuin lempeä kehto, joka keinuttaa kokeneet johtajat takaisin mukavuusalueelleen. Turvallisuus ennen kaikkea! Sillä mikä olisi pahempaa kuin se, että ihminen, joka on omistautunut julkisen sektorin katastrofien hallitsemattomaan hallintaan, joutuisi kokemaan taloudellista epävarmuutta?
Joten olkaamme armollisia. Ehkäpä seuraavaksi voisimme pohtia uusia innovatiivisia ratkaisuja, kuten epäonnistumispalkkioiden korottamista, jotta saamme yhä pätevämpiä – tai siis pätevämmän tuntuisia – johtajia jatkamaan perinnettä. Jos kerran tulos tai ulos ei toimi, kokeillaan moka ja miljoonat -periaatetta!
Pysykää kuulolla, sillä Vääryyden filosofia osa II käsittelee seuraavaksi, miksi alisuoriutuminen on uusi huippuosaaminen.
