Sota-olemmeko jo alitajuisesti hyväksyneet sen


Sota

Sana ”sota” ei enää säikytä kuten ennen. Se on muuttunut arkiseksi sanaksi, joka toistuu uutisotsikoissa, analyyseissä, somekeskusteluissa ja kyläkaupan kassajonossa. Puhumme sodasta kuin säästä – että mitenköhän se tästä kehittyy, kuivuuko vai sataa.

Jokin on muuttunut. Sota ei ole enää kaukainen historiallinen tapahtuma tai muiden ongelma. Se hiipii lauseisiimme, valmistautumiseemme, talouteemme, jopa uneemme. Emme ehkä huomaa sitä heti, mutta vähitellen me alamme varautua – emme enää vain mahdollisuuteen, vaan väistämättömyyteen.

Nato lisää joukkojaan, Venäjä kiihdyttää tuotantoaan, Kiina asemoi itseään historian uuteen kaareen. Jokainen maa tekee samaa: varustautuu. Samaan aikaan puhutaan diplomatiasta, vakaudesta ja rauhan arvosta – mutta sanat tuntuvat ohuilta, läpinäkyviltä verhoilta metallin kilinän takana.

Mikä meitä ajaa tähän? Pelko, realismi vai molemmat? Onko sodan todennäköisyys kasvanut, vai onko se vain vihdoin paljastunut meille sellaisena kuin se on – jatkuvasti mahdollisena, ehkä jopa todennäköisenä osana järjestelmää, joka ei kykene ratkaisemaan ongelmia ilman väkivaltaa?

Historian suuri ironia on, että juuri kun kuvittelimme rakentaneemme maailman, jossa konflikteja ratkaistaan neuvottelemalla ja kaupalla, maailma vetää meitä kohti vanhaa kertomusta: voima oikeuttaa, ja valta syntyy aseista. Siitä huolimatta meillä ei ole kollektiivista halua pysähtyä – koska kiire, kilpailu ja epäluulo ovat jo vallanneet ajattelumme.

Sota ei synny pelkästään ohjuksista ja kenraaleista. Sota syntyy myös puheista, siitä kuinka normalisoimme sen ajatuksen, että sota voi tulla. Että ehkä sen kuuluukin tulla. Alamme sisäisesti valmistautua siihen, unohdamme epäuskon, hylkäämme toivon – ja siinä hetkessä olemme jo ensimmäisen laukauksen väärällä puolella.

Voiko tulevaisuus todella näyttää näin synkältä?

Ehkä juuri siksi on kirjoitettava tämäkin teksti – ei siksi, että vahvistetaan pelkoa, vaan että tunnistetaan se. Että vielä on aikaa puhua toisin. Että kaikki ei ole menetetty, ennen kuin sanomme niin.

Sota-olemmeko alitajuisesti hyväksyneet sen

Sota-olemmeko alitajuisesti hyväksyneet sen

Samankaltaiset artikkelit

  • Nyhtää Tyhjästä

    TYHJÄ KASSA — Suomen virallinen epävirallinen talouslehti Satiiria Nro 404 · Kesäkuu 2026 · Hinta: Viimeinen euro Nyhtäätyhjästä Kansallinen projekti, jossa kaikki osallistuvat ja kukaan ei tiedä miten Toimittaja: Yleinen Epätoivo · Julkaisija: AjanKuva Olipa kerran hyvinvointivaltio. Se syntyi kovalla työllä, saunan löylyissä kuiskituissa unelmissa ja kahvikupillisiin hukkuvan pessimismin vastapainoksi. Nyt se istuu Arkadianmäellä ja…

  • Spekulaatio

    Spekulaatio-Kalle Rovanperä siirtyy formuloihin Kun Kalle Rovanperä ilmoitti jättävänsä MM-rallit ja siirtyvänsä kohti formula-uraa, lehdistössä käynnistyi tuttu rituaali: spekulaatioiden tanssi. Ensin otsikot, sitten “asiantuntijoiden” arviot, perään sosiaalisen median myrsky, jossa kannustuksen ja epäilyn äänet törmäävät toisiinsa kuin ensimmäisen mutkan jarrutuksessa. Toisille Rovanperä on rohkea uudistaja, nuori mies, joka uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Toisille hän on “liian…

  • Mark Rutte ja Donald Trump

    Daddy, Daddy Cool – maailman kohtalo Mark Rutten tanssiaskelissa Haagissa nähtiin viime viikolla Nato-kokous, joka muistutti enemmän eurooppalaisten johtajien tanssiaistilaisuutta kuin turvallisuuspoliittista huippukokousta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli myös paikalla, ja näin ollen hänen haamunsa leijui jokaisessa puheenvuorossa ja katseessa. Erityisesti uuden Nato-pomon, Mark Rutten, käytös muistutti lähinnä koreografista mielistelyä. Trumpia ylistettiin rivien välistä ja…

  • Muuttaako tekoäly kokemaamme maailmaa?

    Kun todellisuus ei enää synny vain ihmisestä Tekoälystä on tullut yksi aikamme keskeisimmistä puheenaiheista. Se ei ole enää vain teknologia-alan työkalu, vaan voima, joka ulottuu lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Samaan aikaan keskustelua sävyttää ristiriita:innostus ja pelko kulkevat rinnakkain. Mutta ehkä tärkein kysymys ei ole se, mitä tekoäly tekee työpaikoille.Vaan tämä: Muuttaako tekoäly sitä, miten koemme…

  • Finnair kriisissä-lakot,palkkavaatimukset ja väsymys

    Voihan Finnair Kevät on Suomessa tunnetusti lintujen paluun aikaa – mutta tänä vuonna siivekkäistä suurinta huomiota on kerännyt Finnair, tuo kansallinen siipirikko. Ensin lakkoilivat lentäjät, sitten maahenkilökunta, ja seuraavaksi huhutaan että kabinissa jaetaan lentopisteitä pelkästään sille, joka jaksaa ilmestyä töihin. Finnair, tuo sinivalkoinen ylpeytemme, on muuttunut sinivalkoiseksi uhmaksi. Lentoasemilla kuhisee: ei koneiden noususta vaan siitä,…

  • Rahaa on-ja vielä vappusatanen päälle

    Rahaa on… ja vielä vappusatanen päälle – tuplana Ingressi Kevät pehmentää valon lisäksi myös talouspuheen.Kun vaalit lähestyvät,luvut kevenevät ja mahdollisuudet kasvavat-ainakin hetkeksi.Onko rahaa oikeasti enemmän,vai muuttuuko vain tapa,jolla siitä puhutaan? Kevät 2027 lähestyy, ja sen mukana Suomen poliittisen vuodenajan klassikko: vaalilupaukset, jotka kukkivat hetken kuin leskenlehdet asfaltin raosta – sitkeitä, yllättäviä ja hieman epäuskottavia. Viimeisimpien…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *