Sota-olemmeko jo alitajuisesti hyväksyneet sen


Sota

Sana ”sota” ei enää säikytä kuten ennen. Se on muuttunut arkiseksi sanaksi, joka toistuu uutisotsikoissa, analyyseissä, somekeskusteluissa ja kyläkaupan kassajonossa. Puhumme sodasta kuin säästä – että mitenköhän se tästä kehittyy, kuivuuko vai sataa.

Jokin on muuttunut. Sota ei ole enää kaukainen historiallinen tapahtuma tai muiden ongelma. Se hiipii lauseisiimme, valmistautumiseemme, talouteemme, jopa uneemme. Emme ehkä huomaa sitä heti, mutta vähitellen me alamme varautua – emme enää vain mahdollisuuteen, vaan väistämättömyyteen.

Nato lisää joukkojaan, Venäjä kiihdyttää tuotantoaan, Kiina asemoi itseään historian uuteen kaareen. Jokainen maa tekee samaa: varustautuu. Samaan aikaan puhutaan diplomatiasta, vakaudesta ja rauhan arvosta – mutta sanat tuntuvat ohuilta, läpinäkyviltä verhoilta metallin kilinän takana.

Mikä meitä ajaa tähän? Pelko, realismi vai molemmat? Onko sodan todennäköisyys kasvanut, vai onko se vain vihdoin paljastunut meille sellaisena kuin se on – jatkuvasti mahdollisena, ehkä jopa todennäköisenä osana järjestelmää, joka ei kykene ratkaisemaan ongelmia ilman väkivaltaa?

Historian suuri ironia on, että juuri kun kuvittelimme rakentaneemme maailman, jossa konflikteja ratkaistaan neuvottelemalla ja kaupalla, maailma vetää meitä kohti vanhaa kertomusta: voima oikeuttaa, ja valta syntyy aseista. Siitä huolimatta meillä ei ole kollektiivista halua pysähtyä – koska kiire, kilpailu ja epäluulo ovat jo vallanneet ajattelumme.

Sota ei synny pelkästään ohjuksista ja kenraaleista. Sota syntyy myös puheista, siitä kuinka normalisoimme sen ajatuksen, että sota voi tulla. Että ehkä sen kuuluukin tulla. Alamme sisäisesti valmistautua siihen, unohdamme epäuskon, hylkäämme toivon – ja siinä hetkessä olemme jo ensimmäisen laukauksen väärällä puolella.

Voiko tulevaisuus todella näyttää näin synkältä?

Ehkä juuri siksi on kirjoitettava tämäkin teksti – ei siksi, että vahvistetaan pelkoa, vaan että tunnistetaan se. Että vielä on aikaa puhua toisin. Että kaikki ei ole menetetty, ennen kuin sanomme niin.

Sota-olemmeko alitajuisesti hyväksyneet sen

Sota-olemmeko alitajuisesti hyväksyneet sen

Samankaltaiset artikkelit

  • TUULIMYLLYT

    Eikä! Tuulimyllyjen lavoissa jäitä! Suomi on maa, jossa ihminen voi luottaa kolmeen asiaan:talvi tulee, vero tulee – ja joku yllättyy talvesta. Tänä talvena kansakunta sai uuden kollektiivisen elämyksen:tuulivoimaloiden lavat jäätyvät pakkasessa. Kyllä.Suomessa.Talvella. Yllätys oli lähes yhtä suuri kuin jos joku olisi raportoinut, että juhannuksena on valoisaa. Insinööritaidon jäätynyt hetki Tuulivoima on ollut viime vuosien ilmastopoliittinen…

  • Muuttaako tekoäly kokemaamme maailmaa?

    Kun todellisuus ei enää synny vain ihmisestä Tekoälystä on tullut yksi aikamme keskeisimmistä puheenaiheista. Se ei ole enää vain teknologia-alan työkalu, vaan voima, joka ulottuu lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Samaan aikaan keskustelua sävyttää ristiriita:innostus ja pelko kulkevat rinnakkain. Mutta ehkä tärkein kysymys ei ole se, mitä tekoäly tekee työpaikoille.Vaan tämä: Muuttaako tekoäly sitä, miten koemme…

  • Trump,Putin ja Ukraina-Suuri puhallus

    Suuri puhallus Viime aikojen kansainvälisessä politiikassa on nähty monenlaisia yllätyksiä, mutta kenties suurin niistä on Yhdysvaltojen uusi, jännittävä lähestymistapa Eurooppaan. Trumpin hallinto on jälleen ottanut käyttöön tunnusomaisen strategiansa: epävakauden maksimointi ja johdonmukaisuuden minimointi. Lopputuloksena Euroopan johtajat ovat joutuneet omaksumaan entistä notkeamman joogaharjoituksen, sillä heidän täytyy venyä niin tulkitsemaan kuin kestämäänkin Washingtonin viimeisimpiä käänteitä. Euroopan pääkaupungeissa…

  • Mark Rutte ja Donald Trump

    Daddy, Daddy Cool – maailman kohtalo Mark Rutten tanssiaskelissa Haagissa nähtiin viime viikolla Nato-kokous, joka muistutti enemmän eurooppalaisten johtajien tanssiaistilaisuutta kuin turvallisuuspoliittista huippukokousta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli myös paikalla, ja näin ollen hänen haamunsa leijui jokaisessa puheenvuorossa ja katseessa. Erityisesti uuden Nato-pomon, Mark Rutten, käytös muistutti lähinnä koreografista mielistelyä. Trumpia ylistettiin rivien välistä ja…

  • Hyvää Joulua Suomi- ehdotus miljardin säästöihin Suomelle

    Hyvää Joulua Suomi – AjanKuvan säästöohjelma Suomelle 2026 JohdantoSuomessa on joulun alla monenlaisia perinteitä: piparkakut, joulukuusi – ja tietenkin eduskunnan jouluraha, tuo 50 miljoonan euron poliittinen piparipurkki. Vaalipiirit saavat “lahjansa” kuin lapset konsanaan, ja kansanedustajat pääsevät poseeraamaan paikallislehtiin rusetit kaulassa ja rusetit myös rahakasan ympärillä. Mutta kun hallitus etsii vuonna 2026 miljardia euroa lisäsäästöjä, pitäisikö…

  • Rukous Herrallemme Trumpille

    Rukous Herrallemme TrumpilleAjanKuva-blogi, Satiirivirsi nro 45 Oi Trump, meidän herramme,sinua me kumarramme, sinua me seuraamme,sinun totuutesi ei horju, vaikka faktat vaihtuvat. Sinun tviittisi on meille aamun sana,päivän ohje ja illan lepo.Mitä sinä sanot, me uskomme,mitä et sano, sitä ei ole tapahtunut. Sinä tulit alas kultaisten portaittenniin kuin Mooses Siinailta,mutta sinun kädessäsi eivät olleet kivitaulut —vain…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *