Mahdoton tehtävä: Pahempi kuin Rubikin kuutio
Ensin tuli korona ja pysäytti maailman. Sairastutti ihmiset, sulki rajat ja lamautti talouden. Sitten alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa – Euroopan painajainen, joka ei herättänyt meitä unesta vaan syöksi yhä syvemmälle epävarmuuden aikaan. Tämän jälkeen seurasi inflaatio: ruoan ja energian hinnat karkasivat käsistä, keskuspankit säätivät korkoja, mutta kukaan ei tuntunut enää tietävän, missä pohja sijaitsee. Ja nyt? Työttömyys hiipii taas – ei pelkästään tehdashalleihin, vaan myös toimistokerroksiin, kahviloihin, rakennustyömaille ja IT-pöydille.
Tämä kaikki muistuttaa Rubikin kuutiota, mutta kuutiota, jonka jokainen palikka vaihtaa väriä joka kerta kun sitä käännetään. Yrität järjestää yhden sivun kohdilleen – inflaation kuriin – mutta silloin työttömyys lisääntyy. Yrität edistää vientiä – mutta sota sulkee markkinoita. Tuet kotitalouksia – mutta julkinen talous natisee liitoksissaan.
Miten tästä selvitään?
Ei ole olemassa yhtä taikaratkaisua. Mutta on olemassa suunta:
– Rehellisyys tilanteesta. Meidän on myönnettävä, että vanhat toimintamallit eivät enää toimi. Vuosien velkarahoitettu velttous, poliittinen jahkailu ja näennäisratkaisut eivät kanna tässä myrskyssä.
– Koulutus ja uudelleenkoulutus. Työ ei katoa, mutta se muuttaa muotoaan. Tarvitsemme nopeita, joustavia keinoja kouluttaa ihmiset uusiin tehtäviin – ei vain korkeakouluissa vaan myös työpaikoilla, verkossa ja arjessa.
– Investoinnit tulevaan. Vaikka julkinen talous on kireällä, leikkaaminen yksin ei luo kasvua. Tarvitsemme investointeja – vihreään teknologiaan, digitaalisiin ratkaisuihin ja paikallisiin innovaatioihin. Jokainen euro, joka luo uutta työtä ja vientiä, on sijoitus tulevaisuuteen.
– Yhteisöllisyys. Kukaan ei selviä yksin. Tarvitsemme yhteisöjä, jotka kantavat vaikeina aikoina. Paikallista aktiivisuutta, naapuriapua, kaupunkien ja kuntien uutta roolia.
– Päätöksiä. Tämä on ehkä tärkeintä. Vaikeita, epämukavia, mutta tarpeellisia päätöksiä. Siitä, mitä tuetaan ja mitä ei. Mikä on tärkeää ja mikä pelkkää tottumusta.
Suomi ei ole ensimmäistä kertaa mahdottoman tehtävän edessä. Mutta historian aikana meillä on ollut yksi vahvuus: kyky toimia silloin, kun vaihtoehdot käyvät vähiin. Rubikin kuutio ei ratkea itsestään – sen kanssa pitää työskennellä, käännös kerrallaan, vaikka sormet olisivat jo vereslihalla.
Ja joskus, keskellä kaaosta, juuri silloin löytyy se liike, joka avaa kaiken.
