Normaaleja ihmisiä kertoo kevyitä juttuja tavallisesta elämästä
Sisko ja sen veli Novelli Sisko ja sen veli tarina yhdestä tavallisesta arjesta Kello kuudelta viisitoista yli aamulla Eemeli ilmestyy vanhempiensa sängyn viereen, silmät vielä unen tahmeina, ja sanoo saman lauseen kuin joka aamu: ”Aurinko heräs jo.” Hän on kolmevuotias eikä osaa vielä lukea kelloa, mutta hän on huomannut, että kun ikkunasta tulee vaaleaa, on…
Normaaleja ihmisiä Minä olen minä Ehkä suuri osa elämästä kuluu juuri sen ymmärtämiseen, mitä nuo kolme sanaa todella tarkoittavat. Minä olen minä. Lause on yksinkertainen, melkein liian yksinkertainen. Siinä ei näyttäisi olevan mitään ratkaistavaa. Ja silti suuri osa elämästä saattaa kulua juuri sen ymmärtämiseen, mitä nuo kolme sanaa todella tarkoittavat. Me synnymme maailmaan muiden keskelle….
Me puhumme unelmista usein kuin ne olisivat jotakin suurta ja kaukaista. Jotakin, joka liittyy menestykseen, rohkeisiin hyppyihin ja näyttäviin elämänmuutoksiin. Mutta useimmille ihmisille unelmat eivät ole julistuksia – ne ovat hiljaisia ajatuksia, jotka kulkevat mukana arjessa. Pieniä toiveita siitä, että asiat menisivät eteenpäin. Että elämä pysyisi kasassa. Että huominen ei olisi raskaampi kuin tämä päivä….
Löydätkö tasapainon työn, ihmisten ja oman sisimmän välillä? “Kuis workkii?” kuulostaa arkiselta kysymykseltä, mutta todellisuudessa se voi paljastaa paljon enemmän kuin hetken kuulumiset. Se voi olla ikkuna ihmisen sisimpään: siihen, miten töissä menee, millainen suhde on toisiin ihmisiin ja ympäristöön – ja löytyykö tasapainoa kaiken keskellä. Työpaikka on usein kuin peili. Se heijastaa paitsi osaamistamme,…
Perhe ei ole täydellinen.Eikä sen tarvitsekaan olla. Silti perhe on yhä yksi tärkeimmistä asioista, joihin arkinen tasapaino ja tulevaisuuden luottamus nojaavat. Ei siksi, että kaikki sujuisi aina hyvin – vaan siksi, että perhe on paikka, jossa opitaan elämään epävarmuuden kanssa. Normaalia arkea. Normaaleja ihmisiä. Arki ei kaipaa suuria tekoja Tasapainoinen perhearki ei synny sankariteoista, vaan…
On helppo ajatella olevansa poikkeus. Että juuri minun ärsyyntymiseni on perusteltua, harkittua ja ainutlaatuista. Että muut vain ylireagoivat. Todellisuudessa ärsyynnymme yllättävän usein täsmälleen samoista asioista, samoissa tilanteissa, lähes samalla hetkellä. Jonossa joku seisoo väärässä paikassa. Bussissa puhelin on kaiuttimella. Teams-palaverissa yksi puhuu liian pitkään. Kaupan kassalla joku ei ole valmis maksamaan. Autoilija ei käytä vilkkua….
Kävelen aamulla bussipysäkille-kahvimuki toisessa ja salkku toisessa kädessä.Joku vilkuilee kännykkää,toinen juttelee hiljaa lapselleen.On arkea ja aikatauluja,mutta myös pientä iloa:bussi tulee ajallaan. Me teemme töitä,osa intohimolla,osa koska niin täytyy tehdä.Keitämme kahvia,vastaamme sähköposteihin,palvelemme asiakkaita,rakennamme taloja,hoidamme vanhuksia.Emme ajattele olevamme osa mitään suurempaa,mutta me pidämme kaiken käynnissä. Lounastauolla puhumme säästä,naapureista ja jalkapallosta.Joku kertoo vitsillä,että lähtisi mieluummin Kanarialle kuin palaveriin-ja…
