Miksi me ärsyynnymme samoista asioista-mutta kuvittelemme olevamme yksilöitä

Ihmiset ärsyyntyneinä arjen tilanteissa-normaaleja ihmisiä

On helppo ajatella olevansa poikkeus. Että juuri minun ärsyyntymiseni on perusteltua, harkittua ja ainutlaatuista. Että muut vain ylireagoivat. Todellisuudessa ärsyynnymme yllättävän usein täsmälleen samoista asioista, samoissa tilanteissa, lähes samalla hetkellä.

Jonossa joku seisoo väärässä paikassa. Bussissa puhelin on kaiuttimella. Teams-palaverissa yksi puhuu liian pitkään. Kaupan kassalla joku ei ole valmis maksamaan. Autoilija ei käytä vilkkua. Kaikki pieniä asioita – ja silti tarpeeksi suuria, että ne saavat verenpaineen nousemaan ja ajatukset tummumaan.

Ja silti, jokainen meistä ajattelee: minä en ole tällainen. Minä vain reagoin.

Ärsyyntyminen on yhteinen kieli

Ärsyyntyminen on yksi harvoista tunteista, joka ei kysy ikää, koulutusta tai maailmankatsomusta. Se on nopea, helppo ja usein täysin automaattinen. Se syntyy, kun jokin rikkoo odotuksen: rytmi katkeaa, järjestys horjuu, oma pieni sisäinen kartta menee sekaisin.

Me emme ärsyynny siksi, että olisimme huonoja ihmisiä, vaan siksi että olemme ennustavia olentoja. Kun maailma ei toimi kuten ajattelimme, mieli tulkitsee tilanteen uhkana – ei suurena, mutta tarpeeksi häiritsevänä. Ärsyyntyminen on varoitusvalo, ei luonteenpiirre.

Silti suhtaudumme siihen kuin henkilökohtaiseen epäonnistumiseen tai todisteeseen muiden typeryydestä.

Illuusio yksilöllisyydestä

On mukavaa ajatella, että olemme yksilöitä reaktioissamme. Että juuri minä ärsyynnyn siksi, että välitän laadusta, tehokkuudesta tai oikeudenmukaisuudesta. Todellisuudessa ärsyynnymme usein siksi, että olemme väsyneitä, kuormittuneita ja jatkuvasti tavoitettavissa.

Samat ärsykkeet toistuvat, koska arki on samanlaista. Samat tilat, samat palvelut, samat ruuhkat, samat käyttöliittymät. Yksilöllisyys ei ole siinä, mistä ärsyynnymme – vaan siinä, miten käsittelemme sen.

Toiset huokaavat ja jatkavat. Toiset puristavat leukaa. Jotkut purkavat sen someen, jotkut hiljaisuuteen. Ärsyyntyminen on yhteinen lähtöpiste, ei lopullinen määritelmä.

Normaali ihminen ärsyyntyy hiljaa

Suurin osa meistä ei räjähdä. Me nielemme ärsyyntymisen, siirrämme sen syrjään ja jatkamme. Se kertyy pieninä kerroksina: huono asiakaskokemus siellä, turha mutka täällä, tunne ettei kukaan oikein kuuntele.

Normaali ihminen ei tee kohtauksia. Hän vain väsyy vähän lisää.

Ja juuri siksi tämä on kiinnostavaa. Ei siksi, että ärsyyntyminen olisi dramaattista, vaan siksi että se on huomaamatonta. Se vaikuttaa siihen, miten puhumme toisillemme, miten suhtaudumme palveluihin, miten jaksamme arkea.

Kun kaikki ärsyyntyvät, pienet asiat korostuvat

Kun peruskuormitus on korkea, pienet asiat muuttuvat suuriksi. Palvelu, joka toimii sujuvasti, tuntuu yllättävän hyvältä. Ystävällinen ele jää mieleen. Selkeä ohje helpottaa. Yksi kitkakohta vähemmän voi olla koko päivän pelastus.

Tässä kohtaa ärsyyntymisestä tulee tärkeä signaali myös yrityksille ja palveluille. Ei siksi, että asiakkaat olisivat vaativampia kuin ennen, vaan siksi että sietokyky on pienempi. Ihmiset eivät kaipaa elämyksiä joka käänteessä. He kaipaavat, että asiat toimivat ilman ylimääräistä säätöä.

Normaali ihminen ei halua tulla yllätetyksi – hän haluaa tulla huomioiduksi.

Emme ole niin erilaisia kuin luulemme

Ajatus yksilöllisyydestä on meille tärkeä. Se suojaa identiteettiä. Mutta arjessa se on usein ohut kerros yhteisten kokemusten päällä. Me kaikki elämme samassa rytmissä, samoissa järjestelmissä ja samoissa rakenteissa.

Ehkä todellinen yksilöllisyys ei ole siinä, miten voimakkaasti reagoimme, vaan siinä, miten paljon tilaa annamme toisillemme. Kyvyssä tunnistaa, että toisenkin ärsyyntyminen on inhimillistä. Että kaikki eivät ole meitä vastaan – he ovat vain yhtä väsyneitä.

Lopuksi

Me ärsyynnymme samoista asioista, koska elämme samassa todellisuudessa. Kuvittelemme olevamme yksilöitä, koska tarvitsemme sen tunteen selvitäksemme. Molemmat voivat olla totta yhtä aikaa.

Normaali ihminen ei ole erikoinen siksi, että hän ärsyyntyy.
Hän on erikoinen siksi, että hän yrittää olla kohtuullinen maailmassa, joka ei aina tee sitä helpoksi.

Ja ehkä juuri siinä, pienessä yrityksessä olla vähän vähemmän ärsyyntynyt, piilee arjen todellinen poikkeuksellisuus.

Yksinäinen mietteliäs henkilö kahvilassa

Samankaltaiset artikkelit

  • Unelmilla on siivet

    Me puhumme unelmista usein kuin ne olisivat jotakin suurta ja kaukaista. Jotakin, joka liittyy menestykseen, rohkeisiin hyppyihin ja näyttäviin elämänmuutoksiin. Mutta useimmille ihmisille unelmat eivät ole julistuksia – ne ovat hiljaisia ajatuksia, jotka kulkevat mukana arjessa. Pieniä toiveita siitä, että asiat menisivät eteenpäin. Että elämä pysyisi kasassa. Että huominen ei olisi raskaampi kuin tämä päivä….

  • Normaaleja ihmisiä-kolumni arjen kauneudesta

    Kävelen aamulla bussipysäkille-kahvimuki toisessa ja salkku toisessa kädessä.Joku vilkuilee kännykkää,toinen juttelee hiljaa lapselleen.On arkea ja aikatauluja,mutta myös pientä iloa:bussi tulee ajallaan. Me teemme töitä,osa intohimolla,osa koska niin täytyy tehdä.Keitämme kahvia,vastaamme sähköposteihin,palvelemme asiakkaita,rakennamme taloja,hoidamme vanhuksia.Emme ajattele olevamme osa mitään suurempaa,mutta me pidämme kaiken käynnissä. Lounastauolla puhumme säästä,naapureista ja jalkapallosta.Joku kertoo vitsillä,että lähtisi  mieluummin Kanarialle kuin palaveriin-ja…

  • Minä olen minä

    Normaaleja ihmisiä Minä olen minä Ehkä suuri osa elämästä kuluu juuri sen ymmärtämiseen, mitä nuo kolme sanaa todella tarkoittavat. Minä olen minä. Lause on yksinkertainen, melkein liian yksinkertainen. Siinä ei näyttäisi olevan mitään ratkaistavaa. Ja silti suuri osa elämästä saattaa kulua juuri sen ymmärtämiseen, mitä nuo kolme sanaa todella tarkoittavat. Me synnymme maailmaan muiden keskelle….

  • Kuis Workkii

    Löydätkö tasapainon työn, ihmisten ja oman sisimmän välillä? “Kuis workkii?” kuulostaa arkiselta kysymykseltä, mutta todellisuudessa se voi paljastaa paljon enemmän kuin hetken kuulumiset. Se voi olla ikkuna ihmisen sisimpään: siihen, miten töissä menee, millainen suhde on toisiin ihmisiin ja ympäristöön – ja löytyykö tasapainoa kaiken keskellä. Työpaikka on usein kuin peili. Se heijastaa paitsi osaamistamme,…

  • Perhe-avain normaaliin,tasapainoiseen arkeen ja luottavaiseen tulevaisuuteen

    Perhe ei ole täydellinen.Eikä sen tarvitsekaan olla. Silti perhe on yhä yksi tärkeimmistä asioista, joihin arkinen tasapaino ja tulevaisuuden luottamus nojaavat. Ei siksi, että kaikki sujuisi aina hyvin – vaan siksi, että perhe on paikka, jossa opitaan elämään epävarmuuden kanssa. Normaalia arkea. Normaaleja ihmisiä. Arki ei kaipaa suuria tekoja Tasapainoinen perhearki ei synny sankariteoista, vaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *