Kirjeitä veden äärellä-I Ranta

1. Kirje, joka jätettiin laiturille

Laituri ei kysynyt,
kenelle sanat kuuluvat.

Laskin ne puulle,
johon vesi on kirjoittanut
jo kauemmin kuin minä muistan.

Sumuinen järvimaisema,jossa tyhjä puinen laituri katoaa vaaleaan aamuun

Aamu oli vielä keskeneräinen.
Sumu piti rantaa sylissään,
eikä mikään vaatinut selitystä.

Kirjoitin vain sen,
mikä jäi käteen,
kun kaikki muu oli jo sanottu.

Vesi luki kirjeen hitaasti,
veti sen lähemmäs itseään,
ja sulki pinnan
niin kuin lupauksen,
jota ei tarvitse rikkoa.

Jätin siihen nimeni
ja sen pois.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *