Kirjeitä veden äärellä-I Ranta

2. Aamu veden iholla

Aamu ei saapunut,
se liukui.

Vesi kantoi valoa
kuin ohutta ihoa,
joka muistaa yön.

Lähikuva veden pinnasta varhaisessa aamussa,pehmeää valoa ja hienovaraista liikettä

Ranta hengitti hitaasti,
eikä mikään ollut vielä nimeltään.

Se, mikä oli raskasta,
lepäsi pohjalla.
Se, mikä jäi,
kellui kevyesti.

Kirjoitin katseellani
pienen kirjeen,
jota ei tarvinnut taittaa.

Vesi vastasi liikkeellä,
joka ei luvannut mitään,
mutta jäi.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *