Kirjeitä veden äärellä-I Ranta
2. Aamu veden iholla
Aamu ei saapunut,
se liukui.
Vesi kantoi valoa
kuin ohutta ihoa,
joka muistaa yön.

Ranta hengitti hitaasti,
eikä mikään ollut vielä nimeltään.
Se, mikä oli raskasta,
lepäsi pohjalla.
Se, mikä jäi,
kellui kevyesti.
Kirjoitin katseellani
pienen kirjeen,
jota ei tarvinnut taittaa.
Vesi vastasi liikkeellä,
joka ei luvannut mitään,
mutta jäi.
