Kirjeitä veden äärellä-I Ranta

3. Ranta ei kysy nimeä

Ranta ei kysy nimeä,
se ottaa vastaan.

Se tunnistaa painon,
ei tarinaa sen takana.

Hiekan ja veden rajapinta sumuisessa järvimaisemassa,ilman horisonttia

Astuin siihen hetkeen,
jossa mikään ei vaatinut todistusta.
Vesi liikkui sivuun
ja palasi.

Nimeni jäi kuivaan ilmaan,
jalat oppivat toisen kielen.

Ranta tiesi minusta
vain sen, mikä oli totta:
askelen,
lämmön,
hetken.

Kaikki muu
jäi rannattomaksi.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *