Vesi kantaa sen,
mitä emme jaksa.
Ei kysy,
miksi kädet väsyivät,
miksi jokin jäi kesken.
Syvyydessä
paino muuttuu suunnaksi.
Se, mikä oli liikaa,
asettuu.
Annoin veden kantaa
sanoja,
joita en saanut perille,
ja muistoja,
joille ei ollut aikaa.
Vesi ei lupaa paluuta.
Se lupaa
ettei mikään huku yksin.
10. Tämä kirje ei vaadi vastausta Tämä kirjeei vaadi vastausta. Se on jo luettusillä hetkelläkun se jätettiin. Vesi tiesi sen,ranta hyväksyi,mikään ei jäänyt odottamaan. Sanat saivat ollailman suuntaa,merkitys ilman selitystä. Kun lähdin,kirje jäi,ja katosi. Se riitti.
13. Kirje sinulle, jota ei enää ole Kirjoitan sinulleveden alta,paikasta jossa ääni ei kanna,mutta muisto kyllä. En sano nimeäsi.Se leijuu yhä liian kevyenätähän syvyyteen. Muistan sinutliikkeenä,ei kasvoina,hetkenä, joka tiesimilloin lähteä. Vesi pitää kirjeen kasassa,ettei se hajoaennen kuin on luettu. Jos luet tämän,tiedä:mikään ei kadonnut äkisti.Se vainvaihtoi paikkaa.
23. Kirje, jonka vesi vei mukanaan Kirje irtosi kädestäennen kuin päätin mitään. Vesi otti senilman kiirettä,niin kuin se ottaakaiken,mikä ei enää tarvitsepitoa. En seurannut.Tiesin jo,ettei mikään tärkeäliiku väärään suuntaan. Kirje kulkihetken näkyvissä,sitten ei enää. Se ei ollut menetys.Se oli tapaantaa perille.
7. Kivien muistama askel Kivet muistavat paremminkuin me. Ne eivät tallenna nimeä,vain painonja suunnan. Astuin rantaankuin olisin tullut ennenkin,vaikka tiesin etten ollut. Vesi kulki nilkkojen ohi,mutta kivi jäi. Se tiesi askeleesta sen,minkä minä unohdan:että jokainen kosketuson myös jälki.
16. Se, mikä särkyi, jäi tänne Se, mikä särkyi,ei ajautunut pois. Se upposihiljaa,niin kuin asiat tekevät,kun niille ei enää ole sanoja. Syvyydessämikään ei katoa kokonaan.Sirpaleet asettuvat,eivät terävinävaan painavina. Koskettaminen ei satu,mutta se muistaa. Tiedän nyt:kaikki ei ole tarkoitettuehjäksi.Jokin jää tänne,jotta en unohtaisimitä kannan.
25. Ranta toisella puolella aikaa Ranta on yhä olemassa,mutta ei tässä hetkessä. Se on toisella puolella aikaa,paikassa jossaennen ja jälkeeneivät enää riitele. Muistan senilman kaipuuta.Se ei kutsu,eikä sulje pois. Ranta odottaaniin kuin asiat odottavat,kun niiltä on vietytarve tapahtua uudelleen. Tiedän nyt:kaikki, mikä oli,on yhä siellä –ei saavutettavana,vaan valmiina.
