Kirjoitan sinulle
veden alta,
paikasta jossa ääni ei kanna,
mutta muisto kyllä.
En sano nimeäsi.
Se leijuu yhä liian kevyenä
tähän syvyyteen.
Muistan sinut
liikkeenä,
ei kasvoina,
hetkenä, joka tiesi
milloin lähteä.
Vesi pitää kirjeen kasassa,
ettei se hajoa
ennen kuin on luettu.
Jos luet tämän,
tiedä:
mikään ei kadonnut äkisti.
Se vain
vaihtoi paikkaa.
26. En enää odota merkkiä En enää odota merkkiä. En siksi, että se ei tulisi,vaan siksiettei mikään ole keskeneräistä. Merkit kuuluivat aikaan,jossa suunta piti varmistaa.Nyt liike tapahtuuilman lupaa. Katson vettäja tiedän,ettei vastaus ole tulossa,koska se on jo ollut tässäkoko ajan. Odotus putoaa poisniin kevyesti,etten huomaa sen lähtöä.
18. Kirje, jota en uskaltanut lähettää Kirje jäi käteenliian pitkäksi aikaa. Sanat painuivat,muuttuivatvedeksi ennen kuin ehtivät perille. Syvyydessämikään ei vaadi rohkeutta.Siellä viesti on jo vastaanotettu,vaikkei sitä koskaan avattu. Pidin kiinni paperista,kunnes ymmärsin:se ei ollut tarkoitettukulkemaan. Kirje jäi tänne,paikkaan jossa pelkoei enää seuraa.
24. Hiljaisuus vastaa puolestani En enää etsioikeaa lausetta. Hiljaisuus tietää,mihin kohtaansana olisi osunut. Se vastaailman ääntä,täsmällisemminkuin minä koskaan. Kun kysymys jäi ilmaan,hiljaisuus ei täyttänyt sitä,se kantoi. Ja se riittisanomaan:olen ollut tässä
2. Aamu veden iholla Aamu ei saapunut,se liukui. Vesi kantoi valoakuin ohutta ihoa,joka muistaa yön. Ranta hengitti hitaasti,eikä mikään ollut vielä nimeltään. Se, mikä oli raskasta,lepäsi pohjalla.Se, mikä jäi,kellui kevyesti. Kirjoitin katseellanipienen kirjeen,jota ei tarvinnut taittaa. Vesi vastasi liikkeellä,joka ei luvannut mitään,mutta jäi.
22. Kaikki oleellinen tapahtui jo Kaikki oleellinentapahtui jo,ennen kuin osasinkatsoa oikein. Se ei ollut hetki,vaan sarjahiljaisia suostumuksia. Mikään ei jäänyt väliin,vaikka niin joskus tuntuu.Osa asioistaei pyydä huomiotasaadakseen merkityksen. Nyt näen sen,mitä silloin en:mikään ei odotaminulta enää selitystä.
9. Jälkiä hiekassa, joita ei seurata Hiekkaan jäi jälki,kevyt,melkein pyyntö. Vesi saapuiennen kuin ajatus ehti perille,tasasi sen,eikä pahoitellut. Jälki ei kaivannut todistajaa,ei suuntaa,ei paluuta. Se oli merkki vain siitä,että joku kulki tästäeikä jäänyt.
