Pinta sulkeutuu
jälkeeni
äänettömästi.
Ei pyörrettä,
ei merkkiä,
vain veden tapa
palata itseensä.
Alhaalla
mikään ei katoa äkisti.
Kaikki asettuu
siihen muotoon,
joka sillä jo oli.
En katso ylöspäin.
Valo ei ole poissa,
se on vain
toisella puolella.
Kun pinta sulkeutuu,
jään.
11. Muisto, joka painuu pohjaan Muisto ei kellu. Se irrottaa ensin reunat,päästää irti valosta,ja laskeutuuilman ääntä. Veden allaei ole kiirettä.Siellä kaikkiehtii perille. Yritin pitää kiinni,mutta muisto tiesi suunnanminua paremmin. Pohjassase ei vaadi mitään,ei nimeä,ei selitystä. Se on sielläniin kauankuin minä en ole.
28. Se, mikä jäi sanomatta, lepää Se, mikä jäi sanomatta,ei vaadi minulta enää mitään. Se lepääpaikassa,johon kiire ei ylläeikä selitys seuraa. Sanat, jotka eivät syntyneet,eivät ole vajaita.Ne ovat vaintoista aineesta. Vesi kantaa niitäkevyemmin kuin ääni,antaa niiden ollailman muotoa. Ja se riittää.
17. Veden alla nimet menettävät merkityksen Veden allanimet irtoavat. Ne eivät uppoa,ne vain lakkaavatolemasta tarpeellisia. Syvyydessäei kutsuta ketään.Kaikki on jo tässä,ilman osoitetta. Muistin nimesi pitkään,kunnes vesi opetti,ettei mikään pysy kiinnisanoissa. Jäljelle jäilämpö,paino,se tapa, jolla jokinoli tottailman nimeä.
25. Ranta toisella puolella aikaa Ranta on yhä olemassa,mutta ei tässä hetkessä. Se on toisella puolella aikaa,paikassa jossaennen ja jälkeeneivät enää riitele. Muistan senilman kaipuuta.Se ei kutsu,eikä sulje pois. Ranta odottaaniin kuin asiat odottavat,kun niiltä on vietytarve tapahtua uudelleen. Tiedän nyt:kaikki, mikä oli,on yhä siellä –ei saavutettavana,vaan valmiina.
29.Kirje ilman lähettäjää Kirjeellä ei olelähettäjää. Se ei tullut minulta,eikä ole menossakenellekään. Se on ollut tässäniin kauan,että tarve allekirjoittaaon haihtunut. Kun luen sen nyt,tunnistan käsialanmutta en nimeä. Kirje ei pyydä vastausta,eikä selitystä.Se tietää jo,että on perillä.
1. Kirje, joka jätettiin laiturille Laituri ei kysynyt,kenelle sanat kuuluvat. Laskin ne puulle,johon vesi on kirjoittanutjo kauemmin kuin minä muistan. Aamu oli vielä keskeneräinen.Sumu piti rantaa sylissään,eikä mikään vaatinut selitystä. Kirjoitin vain sen,mikä jäi käteen,kun kaikki muu oli jo sanottu. Vesi luki kirjeen hitaasti,veti sen lähemmäs itseään,ja sulki pinnanniin kuin lupauksen,jota ei tarvitse rikkoa. Jätin…
