Tämä kirje
ei vaadi vastausta.
Se on jo luettu
sillä hetkellä
kun se jätettiin.
Vesi tiesi sen,
ranta hyväksyi,
mikään ei jäänyt odottamaan.
Sanat saivat olla
ilman suuntaa,
merkitys ilman selitystä.
Kun lähdin,
kirje jäi,
ja katosi.
Se riitti.
15. Aika ui vastavirtaan Aika ei kulje täällä eteenpäin. Se palaa,kiertää,pysähtyyja jatkaa toista kautta. Syvyydessämuisto ei vanhene,se vain vaihtaa paikkaa. Näen hetkiä,joita en elänyt loppuun,ja toisia,joista en lähtenyt ajoissa. Aika ui vastavirtaanhiljaa,ilman tahtoa korjata. Se ei hae uomaa.Se on jo vedessä.
13. Kirje sinulle, jota ei enää ole Kirjoitan sinulleveden alta,paikasta jossa ääni ei kanna,mutta muisto kyllä. En sano nimeäsi.Se leijuu yhä liian kevyenätähän syvyyteen. Muistan sinutliikkeenä,ei kasvoina,hetkenä, joka tiesimilloin lähteä. Vesi pitää kirjeen kasassa,ettei se hajoaennen kuin on luettu. Jos luet tämän,tiedä:mikään ei kadonnut äkisti.Se vainvaihtoi paikkaa.
8. Hetki ennen kuin päivä alkaa Päivä ei ole vielä täällä,mutta se hengittää jo. Vesi pitää valoa varovasti,kuin ei olisi varmasaako sen päästää irti. Ranta on hereilläilman liikettä,kaikki on valmista,mutta mikään ei kiirehdi. Seison hetkessä,joka ei ole eilineneikä vielä tämä. Päivä odottaa nimeään.
1. Kirje, joka jätettiin laiturille Laituri ei kysynyt,kenelle sanat kuuluvat. Laskin ne puulle,johon vesi on kirjoittanutjo kauemmin kuin minä muistan. Aamu oli vielä keskeneräinen.Sumu piti rantaa sylissään,eikä mikään vaatinut selitystä. Kirjoitin vain sen,mikä jäi käteen,kun kaikki muu oli jo sanottu. Vesi luki kirjeen hitaasti,veti sen lähemmäs itseään,ja sulki pinnanniin kuin lupauksen,jota ei tarvitse rikkoa. Jätin…
3. Ranta ei kysy nimeä Ranta ei kysy nimeä,se ottaa vastaan. Se tunnistaa painon,ei tarinaa sen takana. Astuin siihen hetkeen,jossa mikään ei vaatinut todistusta.Vesi liikkui sivuunja palasi. Nimeni jäi kuivaan ilmaan,jalat oppivat toisen kielen. Ranta tiesi minustavain sen, mikä oli totta:askelen,lämmön,hetken. Kaikki muujäi rannattomaksi.
30.Vesi sulkee kirjan Vesi sulkee kirjanilman ääntä. Ei viimeistä lausetta,ei jälkisanoja.Sivut tietävät jo,mitä niihin jäi. Mikään ei katoa,kun kirja sulkeutuu.Se vain lakkaaolemasta avoin. Vesi ei säilytä,eikä hävitä.Se pitää asiatsiinä muodossa,jossa ne olivat totta. Kun kirja on kiinni,en jää ulkopuolelle.Olen siinä,mikä jäi lukematta.
