Kirjeellä ei ole
lähettäjää.
Se ei tullut minulta,
eikä ole menossa
kenellekään.
Se on ollut tässä
niin kauan,
että tarve allekirjoittaa
on haihtunut.
Kun luen sen nyt,
tunnistan käsialan
mutta en nimeä.
Kirje ei pyydä vastausta,
eikä selitystä.
Se tietää jo,
että on perillä.
16. Se, mikä särkyi, jäi tänne Se, mikä särkyi,ei ajautunut pois. Se upposihiljaa,niin kuin asiat tekevät,kun niille ei enää ole sanoja. Syvyydessämikään ei katoa kokonaan.Sirpaleet asettuvat,eivät terävinävaan painavina. Koskettaminen ei satu,mutta se muistaa. Tiedän nyt:kaikki ei ole tarkoitettuehjäksi.Jokin jää tänne,jotta en unohtaisimitä kannan.
6. Veden äärellä kaikki puhe lyhenee Veden äärellälauseet jäävät kesken. Sanat huomaavat,ettei niitä tarvita niin monta. Ranta kuuntelee ilman kysymyksiä,vesi vastaa lyhyesti,liikkeellä. Yritin kertoa jotakin tärkeää,mutta käsi ehti veteen ennen suuta. Jäljelle jäi vainnyökkäys,hengitys,askel taaksepäin. Veden äärelläkaikki puhe lyheneesiihen,mikä on totta.
14. Rakkaus ei katoa, se syvenee Rakkaus ei katoa,se syvenee. Se luopuu reunasta,oppii olemaanilman heijastusta. Se ei enää hae vastakaikua,ei nimeä,ei paluuta. Syvyydessärakkaus muuttuu painoksi,joka ei vedä alasvaan pitää paikallaan. Se on tässä,ei minun ympärillänivaan sisällä,kuin vesi,joka on oppinutolemaan liikkumatta.
26. En enää odota merkkiä En enää odota merkkiä. En siksi, että se ei tulisi,vaan siksiettei mikään ole keskeneräistä. Merkit kuuluivat aikaan,jossa suunta piti varmistaa.Nyt liike tapahtuuilman lupaa. Katson vettäja tiedän,ettei vastaus ole tulossa,koska se on jo ollut tässäkoko ajan. Odotus putoaa poisniin kevyesti,etten huomaa sen lähtöä.
25. Ranta toisella puolella aikaa Ranta on yhä olemassa,mutta ei tässä hetkessä. Se on toisella puolella aikaa,paikassa jossaennen ja jälkeeneivät enää riitele. Muistan senilman kaipuuta.Se ei kutsu,eikä sulje pois. Ranta odottaaniin kuin asiat odottavat,kun niiltä on vietytarve tapahtua uudelleen. Tiedän nyt:kaikki, mikä oli,on yhä siellä –ei saavutettavana,vaan valmiina.
2. Aamu veden iholla Aamu ei saapunut,se liukui. Vesi kantoi valoakuin ohutta ihoa,joka muistaa yön. Ranta hengitti hitaasti,eikä mikään ollut vielä nimeltään. Se, mikä oli raskasta,lepäsi pohjalla.Se, mikä jäi,kellui kevyesti. Kirjoitin katseellanipienen kirjeen,jota ei tarvinnut taittaa. Vesi vastasi liikkeellä,joka ei luvannut mitään,mutta jäi.
