Veden äärellä
lauseet jäävät kesken.
Sanat huomaavat,
ettei niitä tarvita niin monta.
Ranta kuuntelee ilman kysymyksiä,
vesi vastaa lyhyesti,
liikkeellä.
Yritin kertoa jotakin tärkeää,
mutta käsi ehti veteen ennen suuta.
Jäljelle jäi vain
nyökkäys,
hengitys,
askel taaksepäin.
Veden äärellä
kaikki puhe lyhenee
siihen,
mikä on totta.
30.Vesi sulkee kirjan Vesi sulkee kirjanilman ääntä. Ei viimeistä lausetta,ei jälkisanoja.Sivut tietävät jo,mitä niihin jäi. Mikään ei katoa,kun kirja sulkeutuu.Se vain lakkaaolemasta avoin. Vesi ei säilytä,eikä hävitä.Se pitää asiatsiinä muodossa,jossa ne olivat totta. Kun kirja on kiinni,en jää ulkopuolelle.Olen siinä,mikä jäi lukematta.
8. Hetki ennen kuin päivä alkaa Päivä ei ole vielä täällä,mutta se hengittää jo. Vesi pitää valoa varovasti,kuin ei olisi varmasaako sen päästää irti. Ranta on hereilläilman liikettä,kaikki on valmista,mutta mikään ei kiirehdi. Seison hetkessä,joka ei ole eilineneikä vielä tämä. Päivä odottaa nimeään.
3. Ranta ei kysy nimeä Ranta ei kysy nimeä,se ottaa vastaan. Se tunnistaa painon,ei tarinaa sen takana. Astuin siihen hetkeen,jossa mikään ei vaatinut todistusta.Vesi liikkui sivuunja palasi. Nimeni jäi kuivaan ilmaan,jalat oppivat toisen kielen. Ranta tiesi minustavain sen, mikä oli totta:askelen,lämmön,hetken. Kaikki muujäi rannattomaksi.
25. Ranta toisella puolella aikaa Ranta on yhä olemassa,mutta ei tässä hetkessä. Se on toisella puolella aikaa,paikassa jossaennen ja jälkeeneivät enää riitele. Muistan senilman kaipuuta.Se ei kutsu,eikä sulje pois. Ranta odottaaniin kuin asiat odottavat,kun niiltä on vietytarve tapahtua uudelleen. Tiedän nyt:kaikki, mikä oli,on yhä siellä –ei saavutettavana,vaan valmiina.
17. Veden alla nimet menettävät merkityksen Veden allanimet irtoavat. Ne eivät uppoa,ne vain lakkaavatolemasta tarpeellisia. Syvyydessäei kutsuta ketään.Kaikki on jo tässä,ilman osoitetta. Muistin nimesi pitkään,kunnes vesi opetti,ettei mikään pysy kiinnisanoissa. Jäljelle jäilämpö,paino,se tapa, jolla jokinoli tottailman nimeä.
27. Veden kieli on armollinen Veden kieliei oikaise,ei korosta. Se antaa asioidenolla sen kokoisiakuin ne ovat. Kun puhun sillä kielellä,mikään ei kuulosta liialtaeikä puutteelliselta. Vesi ei kysy,miksi en sanonut ajoissa.Se kuuntelee vain,että sanon nyt. Tässä kielessäerehdys ei ole virhe,vaan osa virtaa.
