Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa X

Hiljaisuuden kidutus Sanat katosivat,mutta melu jäi.Ei ulkoinen meteli –vaan se sisäinen sirinä,kuin rikkinäinen loisteputkiajatusten katonrajassa. Hiljaisuus oli kaikkea muutakuin rauha.Se oli tarkka ja tungetteleva,se kysyi nimeäni joka aamuja huusi sen takaisin väärin päin. Melu koputti sisäkaluihini,kuin pyytäen sisään –mutta minä olin jo täynnä.Täynnä lausumattomia lauseita,jotka liikkuivat kehossanikuin väärään aikaan käynnistyvät koneet. Yritin puhua.Huuleni liikkuivat,mutta ne…

Kartta josta rajat poistettiin Kartta josta rajat poistettiinnäytti aluksi lupaavalta.Ei rajoja,ei esteitä,vain avoin pintajohon katse sai liukua vapaasti. Mutta ilman rajojamikään ei enää pysynyt paikallaan.Kaupungit valuivat toistensa päälle,meret unohtivat nimensä,ja suunnat alkoivat kiertää kehääkuin kysymykset ilman vastausta. Meille sanottiin,että tämä on edistystä,että selkeys on vanhanaikaista,ja että epävarmuuson uusi normaali mittakaava. Kartta muuttui käyttöohjeeksi:älä kysy mihin…

Läpinäkyvä paraati Torilla marssi joukkonäkymättömiä paraatipukuja.Ne huusivat iskulauseita,joita kukaan ei ymmärtänyt,sillä sanat oli valettu hiekkaanja hiekka pesty poisviimeisellä sadevedelläennen veden yksityistämistä. Pukujen sisällä oli tyhjyys,tyhjyydessä peilit,peileissä me. Yksi puku katsoi minuun,heilutti näkymätöntä kättäänja kysyi: Etkö sinäkin kuulu tähän? Hymyilin itseni halki.

Pinnan läpi Kävellessäni kaupungin läpijalka upposi katukivetyksen läpi.Ei multaan. Ei viemäriin.Vaan toiseen aikaan,jossa minä istuin jo – kirjoittamassa tätä samaa runoatoivoen että heräisin ennen loppua. Taivaalla leijui kellonvihreä sade.Se kasteli muistotja painoi ne syvälle ihoon. Ja kun heräsin,jalassani roikkuipala toista todellisuutta.Sitä ei saanut irti,ei edes repimällä.

Sääennuste ihmiselle Huomenna sataa epäilyksiä,iltapäivällä selkenevät unohdukset.Yöllä mahdollisestiyksinäisiä salamointejaja repeämiä aikajänteessä. Ottakaa sateenvarjo mukaan,mutta älkää avatko sitä.Siellä saattaa olla peili. Peilin takaa kuuluu ääni:Jälleen kerran olet unohtanut itsesi.Tänään lämpötila pysyy ihmisarvon alapuolella. Aamulla herätessäsikokeile, vieläkö hengität.Se ei ole itsestäänselvyys.

Nimetön manifesti Joka aamu kirjoitan itseni uusiksiseinälle, jota ei ole.Ei kiveen, ei paperiin –vaan siihen läpikuultavaan pintaan,joka erottaa toiveen ja toiston. Sieltä peilit kopioivat minutväärässä muodossa:toisinaan sotilaana ilman asetta,toisinaan runoilijana ilman kieltä.Kaikissa versioissa silmät ovat samat –katse, joka ei enää etsi vaan luovuttaa. Yritin kerran sanoa “olen minä”,mutta kieli suli kuin lumi huulen päällä.Syntyi ääni,…