Abstrakti surrealistinen kuva kartasta ilman rajoja ja hajanaisista muodoista

Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa III

Kartta josta rajat poistettiin

Kartta josta rajat poistettiin
näytti aluksi lupaavalta.
Ei rajoja,
ei esteitä,
vain avoin pinta
johon katse sai liukua vapaasti.

Mutta ilman rajoja
mikään ei enää pysynyt paikallaan.
Kaupungit valuivat toistensa päälle,
meret unohtivat nimensä,
ja suunnat alkoivat kiertää kehää
kuin kysymykset ilman vastausta.

Meille sanottiin,
että tämä on edistystä,
että selkeys on vanhanaikaista,
ja että epävarmuus
on uusi normaali mittakaava.

Kartta muuttui käyttöohjeeksi:
älä kysy mihin olet menossa,
riittää että liikut.
Älä pysähdy,
pysähtyminen muistuttaa liikaa
päätöksestä.

Vähitellen emme enää etsineet reittiä.
Seurasimme virtaa,
nuolia joita ei ollut piirretty,
mutta joita kaikki tuntuivat noudattavan.

Ja kartta jäi käteen,
kevyenä, sileänä,
täysin käyttökelpoisena
maailmaan
jossa kukaan ei enää tiennyt
missä kulkivat rajat
ja miksi niillä joskus oli merkitystä.

Abstrakti surrealistinen kuva kartasta ilman rajoja ja hajanaisista muodoista
Kuva kartasta ilman rajoja ja hajanaisista muodoista

Samankaltaiset artikkelit

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa V

    Uhkien normaali sää Uhkien normaali sääei vaatinut varoituksia.Se ei saapunut rintamanaeikä rikkonut ikkunoita,se vain jäi. Aamuisin tarkistimme lämpötilanja uutiset,kumpikin kertoi saman:kaikki on ennallaan,paitsi että ilmahengittää raskaammin. Uhka ei enää ollut tapahtuma.Se oli olosuhde.Kuin tihkusade,johon ei avattu sateenvarjoakoska se ei koskaan yltynyttarpeeksi. Opimme elämään sen kanssa.Suunnittelemaan lyhyemmin,puhumaan varovaisemmin,siirtämään haaveettoiseen vuodenaikaanjota ei merkitty kalenteriin. Joku sanoi,että näin…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa V

    Aika repeytyy sisältä Kello pysähtyivatsani sisäänkuin nielemäni mekaniikkaolisi päättänyt kääntää suunnan. Sieltä käsinse tikittää väärään rytmiin,ei sekunteja,vaan muistoja.Jokainen naksahduson entinen hetki,joka ei suostu kuolemaan. Muistot käyvät sotaatoistensa kanssa –sotilaina painajaisia,upseereina mykkäkauden sanat.He taistelevat näkymättömällä kentälläjossa kaikki aseetovat tehty hylätyistä lupauksista. Ulkomaailman kellot käyvät edelleen.Ne kilisevät raitiovaunujen mukana,toimistojen seinillä,rakastavaisten kalentereissa.Mutta minä kuljen eri aikavyöhykkeellä –syklissä, jossa…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa IX

    9. Yksilö mittakaavavirheenä Yksilö havaittiin mittakaavavirheenä,pienenä poikkeamanajärjestelmässäjoka oli suunniteltutoistuvuutta varten. Hän ei rikkonut mitään,ei vastustanut,ei hidastanut virtaa.Hän vain ei sopinutkaavioonjossa merkitykset pyöristyivätylöspäinja ihmiset alaspäin. Tietoja tarkistettiin.Luvut täsmäsivät.Mutta yksilö jäi siltiliian epätarkaksi,liian moniulotteiseksi,liian hitaaksireaaliaikaiseen maailmaan. Häneltä ei otettu mitään pois.Häneltä vain vähennettiinmerkitys.Ensin kontekstista,sitten päätöksistä,lopulta kielestäjolla asioista puhuttiin. Kun yksilö katosi näkymästä,järjestelmä toimi paremmin.Raportit selkeytyivät,käyrät rauhoittuivat,ja joku…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa VI

    Sirpaleinen taivas ei vastaa Sirpaleinen taivas ei vastaa,vaikka kysymykset toistetaaneri sanoilla,eri äänensävyillä,eri kellonaikoina. Se ei ole mykkä,se on hajonnut.Pilvet eivät liiku yhdessä,valo tulee vääristä kulmista,ja tähdet muistuttavat enemmänvaroitusmerkkejäkuin suunnannäyttäjiä. Me nostimme katseemmeetsien merkkiä,jotakin joka olisi vielä yhteistä.Mutta taivas palautti meillevain heijastuksia:oman pelkomme,oman odotuksemme,oman pienuutemme. Ennen taivas oli kertomus.Nyt se on arkisto,täynnä katkelmia,joista kukaan ei tiedämikä…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa IV

    Kivun geometria Tuskalla on mittasuhteet.Sen ääriviivat eivät ole epämääräisiä –ei, ne noudattavat salattua kaavaa,kultaista leikkausta muistuttavaa rakoasydämen ja muistin välillä. Siellä missä logiikka päättyy,kivun kartta alkaa.Sormeni eivät enää osaa laskeayön aivastuksia,eivät päivien huutojajotka jäävät oven taaksekutsumatta sisään. Kipu rakentaa itsestään palatsinvain näkyäkseen sortuvanjoka kerta kun yritän istua alasja hengittää niin kuin ihminen. Polveni eivät tiedämiksi…

  • Ajan Pinta- sarja osa V

    Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *