Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa VI

Abstraktinen surrealistinen kuva sirpaleisesta taivaasta ja hajonneesta todellisuudesta

Sirpaleinen taivas ei vastaa

Sirpaleinen taivas ei vastaa,
vaikka kysymykset toistetaan
eri sanoilla,
eri äänensävyillä,
eri kellonaikoina.

Se ei ole mykkä,
se on hajonnut.
Pilvet eivät liiku yhdessä,
valo tulee vääristä kulmista,
ja tähdet muistuttavat enemmän
varoitusmerkkejä
kuin suunnannäyttäjiä.

Me nostimme katseemme
etsien merkkiä,
jotakin joka olisi vielä yhteistä.
Mutta taivas palautti meille
vain heijastuksia:
oman pelkomme,
oman odotuksemme,
oman pienuutemme.

Ennen taivas oli kertomus.
Nyt se on arkisto,
täynnä katkelmia,
joista kukaan ei tiedä
mikä kuuluu mihinkin
tai pitäisikö niiden
kuulua enää mihinkään.

Kun se ei vastannut,
me jatkoimme silti.
Kävelimme eteenpäin
sirpaleiden alla,
varoen ettemme katsoisi liian kauan,
koska vastaus,
jos se joskus tulisi,
saattaisi olla liian kirkas
mahtuakseen enää
yhteen ajatukseen.

Ja sirpaleinen taivas
jäi ylle.
Ei uhkana,
ei lupauksena,
vaan rikkoutuneena karttana
jota kukaan ei enää osannut
kysyä takaisin kokonaiseksi.

Abstraktinen surrealistinen kuva sirpaleisesta taivaasta ja hajonneesta todellisuudesta
Kuva sirpaleisesta taivaasta ja hajonneesta todellisuudesta

Samankaltaiset artikkelit

  • Sisäinen Repeämä-sarja osa VIII

    Hiljaisuuden kidutus Sanat katosivat,mutta melu jäi.Ei ulkoinen meteli –vaan se sisäinen sirinä,kuin rikkinäinen loisteputkiajatusten katonrajassa. Hiljaisuus oli kaikkea muutakuin rauha.Se oli tarkka ja tungetteleva,se kysyi nimeäni joka aamuja huusi sen takaisin väärin päin. Melu koputti sisäkaluihini,kuin pyytäen sisään –mutta minä olin jo täynnä.Täynnä lausumattomia lauseita,jotka liikkuivat kehossanikuin väärään aikaan käynnistyvät koneet. Yritin puhua.Huuleni liikkuivat,mutta ne…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa III

    Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa V

    Aika repeytyy sisältä Kello pysähtyivatsani sisäänkuin nielemäni mekaniikkaolisi päättänyt kääntää suunnan. Sieltä käsinse tikittää väärään rytmiin,ei sekunteja,vaan muistoja.Jokainen naksahduson entinen hetki,joka ei suostu kuolemaan. Muistot käyvät sotaatoistensa kanssa –sotilaina painajaisia,upseereina mykkäkauden sanat.He taistelevat näkymättömällä kentälläjossa kaikki aseetovat tehty hylätyistä lupauksista. Ulkomaailman kellot käyvät edelleen.Ne kilisevät raitiovaunujen mukana,toimistojen seinillä,rakastavaisten kalentereissa.Mutta minä kuljen eri aikavyöhykkeellä –syklissä, jossa…

  • Ajan Pinta- sarja osa V

    Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.

  • Ajan Pinta-sarja osa VI

    Ruudun takana Ostin uuden todellisuudenkuvaruudusta – se lupasi:’kokonaisvaltainen kokemus’. Sain palovammoja silmäluomiin,ja muistini alkaa unohtuakaarevina palasina,kuin säröilevä CD-levyvuonna jota ei enää mainita. Peili nauroi ja sanoi:– Nyt olet valmis. Valmis käänteiseen syntymään,valmis painamaan ’mute’elämän päälle.Valmis unohtamaanmiksi ikinä aloitin.

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja VIII

    Puhumattomuuden kieli Puhumattomuuden kieliei tarvinnut sanoja.Se toimi katseilla,tauoilla lauseiden välissä,sillä hetkelläkun joku päätti olla jatkamatta. Sitä ei opetettu koulussa,mutta kaikki oppivat sen.Milloin vaihdetaan aihetta,milloin nyökätään,milloin nauretaan kevyestijotta jokin painavaliukenisi ilmaan. Kieli oli tehokas,koska se ei jättänyt jälkiä.Ei sitaatteja,ei todistusaineistoa,vain yhteinen ymmärrys siitämikä kuuluu tähän tilaanja mikä jätetään ulkopuolelle. Puhumattomuus ei ollut tyhjää.Se oli täynnä sääntöjä.Älä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *