Sisäinen Repeäminen-sarja osa II

Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

Haaveet pakattiin varastoon Haaveet pakattiin varastoonhuolellisesti,etteivät ne vahingoittuisiodotellessaan parempaa aikaa. Niille etsittiin sopiva tila,kuiva, pimeä ja turvallinen,sellainen jossa mikään ei kasvamutta mikään ei myöskään kuoleliian nopeasti. Sanottiin,että tämä on väliaikaista,että maailma tarvitsee nytkäytännöllisyyttä,selviytymistä,ja haaveet kuluttavatliikaa tilaa mielessä. Opimme nimeämään ne uudelleen:ei luopumiseksivaan järkeväksi tauoksi,ei peloksivaan kypsyydeksi,ei vaikenemiseksivaan odottamiseksi. Vähitellen unohdimmemitä kaikkea olimme paketoineet.Laatikot muuttuivat anonyymeiksi,merkinnät…

Peilinvastainen Minun kasvonisyöksyivät ulos heijastuksestakuin lintu ikkunaa päin,eivät särkyneet, mutta eivät palanneetkaan.Ne jäivät toiseen huoneeseen,jonka ovet oli suljettu mielikuvituksen nauloilla. Siellä aika ei suostunut kulkemaanmuuta kuin takaperin,kuin sotilas pakoillessaan varjoaan.Päivät katosivat peilin syvyyksiinja toivat takaisinvalokuvia, joita ei koskaan otettu. Olen enää vain liikkeen varjo,kuiskaus käänteisestä hengityksestä,käsi, joka ei muista tarttua,katse, joka unohti katsomisen. Yöllä kuulen,…

Sääennuste ihmiselle Huomenna sataa epäilyksiä,iltapäivällä selkenevät unohdukset.Yöllä mahdollisestiyksinäisiä salamointejaja repeämiä aikajänteessä. Ottakaa sateenvarjo mukaan,mutta älkää avatko sitä.Siellä saattaa olla peili. Peilin takaa kuuluu ääni:Jälleen kerran olet unohtanut itsesi.Tänään lämpötila pysyy ihmisarvon alapuolella. Aamulla herätessäsikokeile, vieläkö hengität.Se ei ole itsestäänselvyys.

Aika repeytyy sisältä Kello pysähtyivatsani sisäänkuin nielemäni mekaniikkaolisi päättänyt kääntää suunnan. Sieltä käsinse tikittää väärään rytmiin,ei sekunteja,vaan muistoja.Jokainen naksahduson entinen hetki,joka ei suostu kuolemaan. Muistot käyvät sotaatoistensa kanssa –sotilaina painajaisia,upseereina mykkäkauden sanat.He taistelevat näkymättömällä kentälläjossa kaikki aseetovat tehty hylätyistä lupauksista. Ulkomaailman kellot käyvät edelleen.Ne kilisevät raitiovaunujen mukana,toimistojen seinillä,rakastavaisten kalentereissa.Mutta minä kuljen eri aikavyöhykkeellä –syklissä, jossa…

Sirpaleinen taivas ei vastaa Sirpaleinen taivas ei vastaa,vaikka kysymykset toistetaaneri sanoilla,eri äänensävyillä,eri kellonaikoina. Se ei ole mykkä,se on hajonnut.Pilvet eivät liiku yhdessä,valo tulee vääristä kulmista,ja tähdet muistuttavat enemmänvaroitusmerkkejäkuin suunnannäyttäjiä. Me nostimme katseemmeetsien merkkiä,jotakin joka olisi vielä yhteistä.Mutta taivas palautti meillevain heijastuksia:oman pelkomme,oman odotuksemme,oman pienuutemme. Ennen taivas oli kertomus.Nyt se on arkisto,täynnä katkelmia,joista kukaan ei tiedämikä…