Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa I

Varoitusvalot ilman värejä Varoitusvalot paloivat,mutta niissä ei ollut värejä.Ei punaista,ei keltaista,ei mitään mikä olisi vaatinutreaktiota. Ne olivat osa maisemaa,kuin katuvalot sumussatai uutiset,joita seurattiin sivusilmälläkahvia keittäessä. Aluksi joku kysyi,pitäisikö tästä huolestua.Mutta kysymys jäi ilmaan,ja ilma oli jo täynnämuita kysymyksiäjoihin ei vastattu. Varoitukset muuttuivat rytmiksi:taustameluksi,tasaiseksi sykkeen kaltaiseksipulssiksijohon keho tottuiennen kuin mieli ehti mukaan. Kun valot eivät enää…

Hiljaisuuden kidutus Sanat katosivat,mutta melu jäi.Ei ulkoinen meteli –vaan se sisäinen sirinä,kuin rikkinäinen loisteputkiajatusten katonrajassa. Hiljaisuus oli kaikkea muutakuin rauha.Se oli tarkka ja tungetteleva,se kysyi nimeäni joka aamuja huusi sen takaisin väärin päin. Melu koputti sisäkaluihini,kuin pyytäen sisään –mutta minä olin jo täynnä.Täynnä lausumattomia lauseita,jotka liikkuivat kehossanikuin väärään aikaan käynnistyvät koneet. Yritin puhua.Huuleni liikkuivat,mutta ne…

Pimeän partituuri Joka yö soi sävel,joka ei kuulu kenellekään.Se ei tule radiostaeikä unesta,vaan jostain sisäisestä huoneesta,jonka ovea en ole koskaan avannutmutta jonka avaimenpidän taskussani. Sävel leikkaa ilmaakuin kirurgin huuto tyhjyydessä.Se ei pyydä kuuntelemaan,ei kaipaa ymmärrystä –vain tilaa resonoida. Yritin kirjoittaa sen muistiin,mutta nuotit valuivatverellä, joka ei vuoda ulospäin.Ne jäivät kieleen,kuin lauseet, joita ei voi sanoailman…

Kello käänsi selkänsä Kaupungin keskelläkello käänsi selkänsä minulle.Sen kasvoille oli piirrettyei mitään –vain huuto, joka ei osunut suuhun. Sekunnit lakkasivat alistumasta.Ne tanssivat pellavakankaallaja raapustivat ruumiilleni:Tämä aika ei ole sinun. Kadut tuntuivat vierailta,mutta minä tunnistin niiden hajun.Se oli kellon jäljiltä –jähmettyneen sikiön kylmä lämpö. Kello ei vastannut kun kysyin nimeäni.

Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.

Ruudun takana Ostin uuden todellisuudenkuvaruudusta – se lupasi:’kokonaisvaltainen kokemus’. Sain palovammoja silmäluomiin,ja muistini alkaa unohtuakaarevina palasina,kuin säröilevä CD-levyvuonna jota ei enää mainita. Peili nauroi ja sanoi:– Nyt olet valmis. Valmis käänteiseen syntymään,valmis painamaan ’mute’elämän päälle.Valmis unohtamaanmiksi ikinä aloitin.