9. Yksilö mittakaavavirheenä
Yksilö havaittiin mittakaavavirheenä,
pienenä poikkeamana
järjestelmässä
joka oli suunniteltu
toistuvuutta varten.
Hän ei rikkonut mitään,
ei vastustanut,
ei hidastanut virtaa.
Hän vain ei sopinut
kaavioon
jossa merkitykset pyöristyivät
ylöspäin
ja ihmiset alaspäin.
Tietoja tarkistettiin.
Luvut täsmäsivät.
Mutta yksilö jäi silti
liian epätarkaksi,
liian moniulotteiseksi,
liian hitaaksi
reaaliaikaiseen maailmaan.
Häneltä ei otettu mitään pois.
Häneltä vain vähennettiin
merkitys.
Ensin kontekstista,
sitten päätöksistä,
lopulta kielestä
jolla asioista puhuttiin.
Kun yksilö katosi näkymästä,
järjestelmä toimi paremmin.
Raportit selkeytyivät,
käyrät rauhoittuivat,
ja joku sanoi ääneen
että tämä on edistystä.
Yksilö itse
ei tehnyt numeroa katoamisestaan.
Hän huomasi vain,
että maailma jatkui
täsmälleen samalla tavalla
ilman häntä.
Ja silloin kävi selväksi,
ettei hän ollut koskaan ollut
virhe.
Vaan mittakaava
jossa ihminen
oli lakannut
olemasta oletusarvo.
Abstrakti surrealistinen kuva yksilön katoamisesta järjestelmän mittakaavassa
