Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa IX

Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

10. Hiljaisuus jäi päälle Hiljaisuus jäi päälleeikä kukaan huomannut hetkeäjolloin sen olisi voinut vieläsammuttaa. Se ei ollut äkillinen.Ei romahdus,ei viimeinen sana.Se oli kuin laitejoka unohtui päälleyön ajaksija jatkoi toimintaansaaamuun. Aluksi ajattelimme,että se on tauko.Että kohta jokupuhuu taas,avaa ikkunan,kysyy sen kysymyksenjoka palauttaa äänenpaikalleen. Mutta hiljaisuusoli jo järjestäytynyt.Se oli löytänyt paikkansakokouksissa,kodeissa,sisäisessä puheessa.Se ei painanut,se kannatteliuutta normaalia. Kun…

Peilinvastainen Minun kasvonisyöksyivät ulos heijastuksestakuin lintu ikkunaa päin,eivät särkyneet, mutta eivät palanneetkaan.Ne jäivät toiseen huoneeseen,jonka ovet oli suljettu mielikuvituksen nauloilla. Siellä aika ei suostunut kulkemaanmuuta kuin takaperin,kuin sotilas pakoillessaan varjoaan.Päivät katosivat peilin syvyyksiinja toivat takaisinvalokuvia, joita ei koskaan otettu. Olen enää vain liikkeen varjo,kuiskaus käänteisestä hengityksestä,käsi, joka ei muista tarttua,katse, joka unohti katsomisen. Yöllä kuulen,…

Pinnanmuodostus Aika istui muovituolilleja jäi siihen kiinni.Se huokaisi rintalastani läpi,kuten sadepussi, joka vuotaa unia. Muovista valui hiljainen laulu,kuin pakastettu joki,joka ei enää muista virtaamista. Ilta hikoili ikkunaanja heijasti takaisinvain sen, mitä emme olleet sanoneet. Sanat valuivat ikkunasta sisään,kastelivat kellon viisarit,mutta eivät liikuttaneet niitä.Aika jäi tuoliin kiinni.Me jäimme siihen viereen.

Kone käynnistyi ilman ääntä Kone käynnistyi ilman ääntä.Ei varoitusta,ei metallin kirskuntaa,vain hienovarainen muutos ilmassakuin lause,jota ei koskaan lausuttu loppuun. Me jatkoimme puhumistavanhoilla sanoilla,mutta ne putosivat lattiallekuin irralliset ruuvit,vailla käyttötarkoitusta. Jossain päätettiin,että hiljaisuus on tehokkaampaakuin käsky,että vaikeneminen säästää energiaaja haaveet kuluttavat liikaa. Kone oppi meiltä nopeasti:se ei pakottanut,se odotti. Ja me opimme vielä nopeamminolemaan häiritsemättä sen…

Puhumattomuuden kieli Puhumattomuuden kieliei tarvinnut sanoja.Se toimi katseilla,tauoilla lauseiden välissä,sillä hetkelläkun joku päätti olla jatkamatta. Sitä ei opetettu koulussa,mutta kaikki oppivat sen.Milloin vaihdetaan aihetta,milloin nyökätään,milloin nauretaan kevyestijotta jokin painavaliukenisi ilmaan. Kieli oli tehokas,koska se ei jättänyt jälkiä.Ei sitaatteja,ei todistusaineistoa,vain yhteinen ymmärrys siitämikä kuuluu tähän tilaanja mikä jätetään ulkopuolelle. Puhumattomuus ei ollut tyhjää.Se oli täynnä sääntöjä.Älä…