Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa II

Haaveet pakattiin varastoon Haaveet pakattiin varastoonhuolellisesti,etteivät ne vahingoittuisiodotellessaan parempaa aikaa. Niille etsittiin sopiva tila,kuiva, pimeä ja turvallinen,sellainen jossa mikään ei kasvamutta mikään ei myöskään kuoleliian nopeasti. Sanottiin,että tämä on väliaikaista,että maailma tarvitsee nytkäytännöllisyyttä,selviytymistä,ja haaveet kuluttavatliikaa tilaa mielessä. Opimme nimeämään ne uudelleen:ei luopumiseksivaan järkeväksi tauoksi,ei peloksivaan kypsyydeksi,ei vaikenemiseksivaan odottamiseksi. Vähitellen unohdimmemitä kaikkea olimme paketoineet.Laatikot muuttuivat anonyymeiksi,merkinnät…

Kaukosäätimen sormi Vanha mies painoi nappia,ja siirsi historian toiseen aikaan. Hän pyyhki sodan pois,vaihtoi inflaation muotivinkkeihin,ja tiivisti rakkauden mainostaukoon. Mutta unohti itsensä taustallemissä minä istuinja kirjoitin tämän runon,kuin todistajana rikoksellejoka tehtiin hiljaisuudella. Lopulta hän sammutti kaiken,mutta ruutu jäi päälle.Siinä minä vilkutin takaisin.

Kello käänsi selkänsä Kaupungin keskelläkello käänsi selkänsä minulle.Sen kasvoille oli piirrettyei mitään –vain huuto, joka ei osunut suuhun. Sekunnit lakkasivat alistumasta.Ne tanssivat pellavakankaallaja raapustivat ruumiilleni:Tämä aika ei ole sinun. Kadut tuntuivat vierailta,mutta minä tunnistin niiden hajun.Se oli kellon jäljiltä –jähmettyneen sikiön kylmä lämpö. Kello ei vastannut kun kysyin nimeäni.

Pimeän partituuri Joka yö soi sävel,joka ei kuulu kenellekään.Se ei tule radiostaeikä unesta,vaan jostain sisäisestä huoneesta,jonka ovea en ole koskaan avannutmutta jonka avaimenpidän taskussani. Sävel leikkaa ilmaakuin kirurgin huuto tyhjyydessä.Se ei pyydä kuuntelemaan,ei kaipaa ymmärrystä –vain tilaa resonoida. Yritin kirjoittaa sen muistiin,mutta nuotit valuivatverellä, joka ei vuoda ulospäin.Ne jäivät kieleen,kuin lauseet, joita ei voi sanoailman…

10. Hiljaisuus jäi päälle Hiljaisuus jäi päälleeikä kukaan huomannut hetkeäjolloin sen olisi voinut vieläsammuttaa. Se ei ollut äkillinen.Ei romahdus,ei viimeinen sana.Se oli kuin laitejoka unohtui päälleyön ajaksija jatkoi toimintaansaaamuun. Aluksi ajattelimme,että se on tauko.Että kohta jokupuhuu taas,avaa ikkunan,kysyy sen kysymyksenjoka palauttaa äänenpaikalleen. Mutta hiljaisuusoli jo järjestäytynyt.Se oli löytänyt paikkansakokouksissa,kodeissa,sisäisessä puheessa.Se ei painanut,se kannatteliuutta normaalia. Kun…

Varoitusvalot ilman värejä Varoitusvalot paloivat,mutta niissä ei ollut värejä.Ei punaista,ei keltaista,ei mitään mikä olisi vaatinutreaktiota. Ne olivat osa maisemaa,kuin katuvalot sumussatai uutiset,joita seurattiin sivusilmälläkahvia keittäessä. Aluksi joku kysyi,pitäisikö tästä huolestua.Mutta kysymys jäi ilmaan,ja ilma oli jo täynnämuita kysymyksiäjoihin ei vastattu. Varoitukset muuttuivat rytmiksi:taustameluksi,tasaiseksi sykkeen kaltaiseksipulssiksijohon keho tottuiennen kuin mieli ehti mukaan. Kun valot eivät enää…