Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa II
Meille opetettiin uusi hiljaisuus
Meille opetettiin uusi hiljaisuus,
sellainen joka ei pyytänyt,
ei lohduttanut,
ei luvannut mitään.
Se ei ollut mykkyyttä
vaan ohje,
pieni säätö äänenvoimakkuuteen,
joka tehtiin huomaamatta
keskellä tavallista päivää.
Hiljaisuus ei enää tarkoittanut rauhaa.
Se tarkoitti sopivaa etäisyyttä,
turvallista sanavalintaa,
katsetta joka kääntyy pois
ennen kuin ehtii kysyä.
Me opettelimme sen nopeasti.
Opimme missä kohdin lause katkaistaan,
mitkä ajatukset jätetään sisätiloihin,
mitä ei enää kannata jakaa
vaikka se olisi totta.
Vähitellen hiljaisuus alkoi puhua puolestamme.
Se vastasi,
se päätti,
ja me nyökkäsimme
koska ääneen sanottu haave
kuului jo vanhaan kieleen.
Ja uusi hiljaisuus jäi.
Ei väliaikaisena,
vaan tapana olla olemassa
maailmassa
joka kuunteli mieluummin
sitä mitä emme sanoneet.
