Picasson tyyliin kubistinen kuva,jossa hajonnut kasvokuva kohtaa peilin vääristyneen todellisuuden

Sisäinen Repeäminen-sarja osa I

Peilinvastainen

Minun kasvoni
syöksyivät ulos heijastuksesta
kuin lintu ikkunaa päin,
eivät särkyneet, mutta eivät palanneetkaan.
Ne jäivät toiseen huoneeseen,
jonka ovet oli suljettu mielikuvituksen nauloilla.

Siellä aika ei suostunut kulkemaan
muuta kuin takaperin,
kuin sotilas pakoillessaan varjoaan.
Päivät katosivat peilin syvyyksiin
ja toivat takaisin
valokuvia, joita ei koskaan otettu.

Olen enää vain liikkeen varjo,
kuiskaus käänteisestä hengityksestä,
käsi, joka ei muista tarttua,
katse, joka unohti katsomisen.

Yöllä kuulen, miten entinen minä
kiskoo varjon vetoketjua auki,
mutta ei pääse ulos.
Hänen äänensä on samea,
kuin unessa puhuisi veden alta.
Minä vastaan vain hiljaisuudella,
sillä enää en tiedä,
kumpi meistä on kuvajainen
ja kumpi se, joka jäi sisään.

Picasson tyyliin kubistinen kuva,jossa hajonnut kasvokuva kohtaa peilin vääristyneen todellisuuden

Samankaltaiset artikkelit

  • Ajan Pinta-sarja osa VIII

    Kaukosäätimen sormi Vanha mies painoi nappia,ja siirsi historian toiseen aikaan. Hän pyyhki sodan pois,vaihtoi inflaation muotivinkkeihin,ja tiivisti rakkauden mainostaukoon. Mutta unohti itsensä taustallemissä minä istuinja kirjoitin tämän runon,kuin todistajana rikoksellejoka tehtiin hiljaisuudella. Lopulta hän sammutti kaiken,mutta ruutu jäi päälle.Siinä minä vilkutin takaisin.

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa IX

    9. Yksilö mittakaavavirheenä Yksilö havaittiin mittakaavavirheenä,pienenä poikkeamanajärjestelmässäjoka oli suunniteltutoistuvuutta varten. Hän ei rikkonut mitään,ei vastustanut,ei hidastanut virtaa.Hän vain ei sopinutkaavioonjossa merkitykset pyöristyivätylöspäinja ihmiset alaspäin. Tietoja tarkistettiin.Luvut täsmäsivät.Mutta yksilö jäi siltiliian epätarkaksi,liian moniulotteiseksi,liian hitaaksireaaliaikaiseen maailmaan. Häneltä ei otettu mitään pois.Häneltä vain vähennettiinmerkitys.Ensin kontekstista,sitten päätöksistä,lopulta kielestäjolla asioista puhuttiin. Kun yksilö katosi näkymästä,järjestelmä toimi paremmin.Raportit selkeytyivät,käyrät rauhoittuivat,ja joku…

  • Ajan Pinta- sarja osa V

    Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa IX

    Valekasvot Naamarin allaoli toinen naamari.Ja sen alla –ei lihaa, ei luuta,vaan kerros ajatuksia,jotka eivät koskaan uskaltaneet tulla todeksi. Olin rakentanut itsenisuojista, joita en enää osannut riisua.Jokainen hymyoli kuin sälekaihdin:päästi valoa sisäänmutta ei koskaan ulos. Peilissä minua katseliarvokas vieras,joka osasi käyttäytyä tilanteen mukaan.Hän tervehti oikeaan aikaan,naurahti silloin kun kuului,ja itki vain silloinkun kukaan ei ollut katsomassa….

  • Ajan Pinta-sarja osa IX

    Sääennuste ihmiselle Huomenna sataa epäilyksiä,iltapäivällä selkenevät unohdukset.Yöllä mahdollisestiyksinäisiä salamointejaja repeämiä aikajänteessä. Ottakaa sateenvarjo mukaan,mutta älkää avatko sitä.Siellä saattaa olla peili. Peilin takaa kuuluu ääni:Jälleen kerran olet unohtanut itsesi.Tänään lämpötila pysyy ihmisarvon alapuolella. Aamulla herätessäsikokeile, vieläkö hengität.Se ei ole itsestäänselvyys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *