Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

Puhumattomuuden kieli Puhumattomuuden kieliei tarvinnut sanoja.Se toimi katseilla,tauoilla lauseiden välissä,sillä hetkelläkun joku päätti olla jatkamatta. Sitä ei opetettu koulussa,mutta kaikki oppivat sen.Milloin vaihdetaan aihetta,milloin nyökätään,milloin nauretaan kevyestijotta jokin painavaliukenisi ilmaan. Kieli oli tehokas,koska se ei jättänyt jälkiä.Ei sitaatteja,ei todistusaineistoa,vain yhteinen ymmärrys siitämikä kuuluu tähän tilaanja mikä jätetään ulkopuolelle. Puhumattomuus ei ollut tyhjää.Se oli täynnä sääntöjä.Älä…

Pimeän partituuri Joka yö soi sävel,joka ei kuulu kenellekään.Se ei tule radiostaeikä unesta,vaan jostain sisäisestä huoneesta,jonka ovea en ole koskaan avannutmutta jonka avaimenpidän taskussani. Sävel leikkaa ilmaakuin kirurgin huuto tyhjyydessä.Se ei pyydä kuuntelemaan,ei kaipaa ymmärrystä –vain tilaa resonoida. Yritin kirjoittaa sen muistiin,mutta nuotit valuivatverellä, joka ei vuoda ulospäin.Ne jäivät kieleen,kuin lauseet, joita ei voi sanoailman…

Haaveet pakattiin varastoon Haaveet pakattiin varastoonhuolellisesti,etteivät ne vahingoittuisiodotellessaan parempaa aikaa. Niille etsittiin sopiva tila,kuiva, pimeä ja turvallinen,sellainen jossa mikään ei kasvamutta mikään ei myöskään kuoleliian nopeasti. Sanottiin,että tämä on väliaikaista,että maailma tarvitsee nytkäytännöllisyyttä,selviytymistä,ja haaveet kuluttavatliikaa tilaa mielessä. Opimme nimeämään ne uudelleen:ei luopumiseksivaan järkeväksi tauoksi,ei peloksivaan kypsyydeksi,ei vaikenemiseksivaan odottamiseksi. Vähitellen unohdimmemitä kaikkea olimme paketoineet.Laatikot muuttuivat anonyymeiksi,merkinnät…

10. Hiljaisuus jäi päälle Hiljaisuus jäi päälleeikä kukaan huomannut hetkeäjolloin sen olisi voinut vieläsammuttaa. Se ei ollut äkillinen.Ei romahdus,ei viimeinen sana.Se oli kuin laitejoka unohtui päälleyön ajaksija jatkoi toimintaansaaamuun. Aluksi ajattelimme,että se on tauko.Että kohta jokupuhuu taas,avaa ikkunan,kysyy sen kysymyksenjoka palauttaa äänenpaikalleen. Mutta hiljaisuusoli jo järjestäytynyt.Se oli löytänyt paikkansakokouksissa,kodeissa,sisäisessä puheessa.Se ei painanut,se kannatteliuutta normaalia. Kun…

Aika repeytyy sisältä Kello pysähtyivatsani sisäänkuin nielemäni mekaniikkaolisi päättänyt kääntää suunnan. Sieltä käsinse tikittää väärään rytmiin,ei sekunteja,vaan muistoja.Jokainen naksahduson entinen hetki,joka ei suostu kuolemaan. Muistot käyvät sotaatoistensa kanssa –sotilaina painajaisia,upseereina mykkäkauden sanat.He taistelevat näkymättömällä kentälläjossa kaikki aseetovat tehty hylätyistä lupauksista. Ulkomaailman kellot käyvät edelleen.Ne kilisevät raitiovaunujen mukana,toimistojen seinillä,rakastavaisten kalentereissa.Mutta minä kuljen eri aikavyöhykkeellä –syklissä, jossa…