Postilaatikon ääni Postilaatikko karjaisi aamulla.Se oli niellyt 200 sähköistä mainostaja yhden itsemurhakirjeen. Kirjekuori ei ollut enää paperiavaan palanutta ihokudosta. Avasin sen varoen.Sormeni alkoivat itkeä. Luin sen ääneen varjolleni –se nyökkäsi ja suli pois.Jäljelle jäi varjon varjo,ja postimerkki, jossaoli kasvoni nurinpäin.

Puhumattomuuden kieli Puhumattomuuden kieliei tarvinnut sanoja.Se toimi katseilla,tauoilla lauseiden välissä,sillä hetkelläkun joku päätti olla jatkamatta. Sitä ei opetettu koulussa,mutta kaikki oppivat sen.Milloin vaihdetaan aihetta,milloin nyökätään,milloin nauretaan kevyestijotta jokin painavaliukenisi ilmaan. Kieli oli tehokas,koska se ei jättänyt jälkiä.Ei sitaatteja,ei todistusaineistoa,vain yhteinen ymmärrys siitämikä kuuluu tähän tilaanja mikä jätetään ulkopuolelle. Puhumattomuus ei ollut tyhjää.Se oli täynnä sääntöjä.Älä…

Läpinäkyvä paraati Torilla marssi joukkonäkymättömiä paraatipukuja.Ne huusivat iskulauseita,joita kukaan ei ymmärtänyt,sillä sanat oli valettu hiekkaanja hiekka pesty poisviimeisellä sadevedelläennen veden yksityistämistä. Pukujen sisällä oli tyhjyys,tyhjyydessä peilit,peileissä me. Yksi puku katsoi minuun,heilutti näkymätöntä kättäänja kysyi: Etkö sinäkin kuulu tähän? Hymyilin itseni halki.

Haaveet pakattiin varastoon Haaveet pakattiin varastoonhuolellisesti,etteivät ne vahingoittuisiodotellessaan parempaa aikaa. Niille etsittiin sopiva tila,kuiva, pimeä ja turvallinen,sellainen jossa mikään ei kasvamutta mikään ei myöskään kuoleliian nopeasti. Sanottiin,että tämä on väliaikaista,että maailma tarvitsee nytkäytännöllisyyttä,selviytymistä,ja haaveet kuluttavatliikaa tilaa mielessä. Opimme nimeämään ne uudelleen:ei luopumiseksivaan järkeväksi tauoksi,ei peloksivaan kypsyydeksi,ei vaikenemiseksivaan odottamiseksi. Vähitellen unohdimmemitä kaikkea olimme paketoineet.Laatikot muuttuivat anonyymeiksi,merkinnät…

Sääennuste ihmiselle Huomenna sataa epäilyksiä,iltapäivällä selkenevät unohdukset.Yöllä mahdollisestiyksinäisiä salamointejaja repeämiä aikajänteessä. Ottakaa sateenvarjo mukaan,mutta älkää avatko sitä.Siellä saattaa olla peili. Peilin takaa kuuluu ääni:Jälleen kerran olet unohtanut itsesi.Tänään lämpötila pysyy ihmisarvon alapuolella. Aamulla herätessäsikokeile, vieläkö hengität.Se ei ole itsestäänselvyys.

Hiljaisuuden kidutus Sanat katosivat,mutta melu jäi.Ei ulkoinen meteli –vaan se sisäinen sirinä,kuin rikkinäinen loisteputkiajatusten katonrajassa. Hiljaisuus oli kaikkea muutakuin rauha.Se oli tarkka ja tungetteleva,se kysyi nimeäni joka aamuja huusi sen takaisin väärin päin. Melu koputti sisäkaluihini,kuin pyytäen sisään –mutta minä olin jo täynnä.Täynnä lausumattomia lauseita,jotka liikkuivat kehossanikuin väärään aikaan käynnistyvät koneet. Yritin puhua.Huuleni liikkuivat,mutta ne…