Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa V

Abstraktinen surrealistinen kuva uhkien normalisoitumisesta ja raskaasta ilmapiiristä

Uhkien normaali sää

Uhkien normaali sää
ei vaatinut varoituksia.
Se ei saapunut rintamana
eikä rikkonut ikkunoita,
se vain jäi.

Aamuisin tarkistimme lämpötilan
ja uutiset,
kumpikin kertoi saman:
kaikki on ennallaan,
paitsi että ilma
hengittää raskaammin.

Uhka ei enää ollut tapahtuma.
Se oli olosuhde.
Kuin tihkusade,
johon ei avattu sateenvarjoa
koska se ei koskaan yltynyt
tarpeeksi.

Opimme elämään sen kanssa.
Suunnittelemaan lyhyemmin,
puhumaan varovaisemmin,
siirtämään haaveet
toiseen vuodenaikaan
jota ei merkitty kalenteriin.

Joku sanoi,
että näin on ollut ennenkin.
Toinen vastasi,
että ennen uhalla oli nimi.
Nyt se oli vain
taustalla pysyvä pilvi
joka ei liikkunut.

Ja uhkien normaali sää
jatkui.
Ei poikkeustilana,
vaan perustilana.
Sellaisena,
johon totuttiin
liian hyvin
huomatakseen enää
milloin lakattiin odottamasta
selkeämpää taivasta.

Abstraktinen surrealistinen kuva uhkien normalisoitumisesta ja raskaasta ilmapiiristä
Kuva uhkien normalisoitumisesta ja raskaasta ilmapiiristä

Samankaltaiset artikkelit

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa III

    Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa VI

    Sirpaleinen taivas ei vastaa Sirpaleinen taivas ei vastaa,vaikka kysymykset toistetaaneri sanoilla,eri äänensävyillä,eri kellonaikoina. Se ei ole mykkä,se on hajonnut.Pilvet eivät liiku yhdessä,valo tulee vääristä kulmista,ja tähdet muistuttavat enemmänvaroitusmerkkejäkuin suunnannäyttäjiä. Me nostimme katseemmeetsien merkkiä,jotakin joka olisi vielä yhteistä.Mutta taivas palautti meillevain heijastuksia:oman pelkomme,oman odotuksemme,oman pienuutemme. Ennen taivas oli kertomus.Nyt se on arkisto,täynnä katkelmia,joista kukaan ei tiedämikä…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja VIII

    Puhumattomuuden kieli Puhumattomuuden kieliei tarvinnut sanoja.Se toimi katseilla,tauoilla lauseiden välissä,sillä hetkelläkun joku päätti olla jatkamatta. Sitä ei opetettu koulussa,mutta kaikki oppivat sen.Milloin vaihdetaan aihetta,milloin nyökätään,milloin nauretaan kevyestijotta jokin painavaliukenisi ilmaan. Kieli oli tehokas,koska se ei jättänyt jälkiä.Ei sitaatteja,ei todistusaineistoa,vain yhteinen ymmärrys siitämikä kuuluu tähän tilaanja mikä jätetään ulkopuolelle. Puhumattomuus ei ollut tyhjää.Se oli täynnä sääntöjä.Älä…

  • Ajan Pinta-sarja osa IX

    Sääennuste ihmiselle Huomenna sataa epäilyksiä,iltapäivällä selkenevät unohdukset.Yöllä mahdollisestiyksinäisiä salamointejaja repeämiä aikajänteessä. Ottakaa sateenvarjo mukaan,mutta älkää avatko sitä.Siellä saattaa olla peili. Peilin takaa kuuluu ääni:Jälleen kerran olet unohtanut itsesi.Tänään lämpötila pysyy ihmisarvon alapuolella. Aamulla herätessäsikokeile, vieläkö hengität.Se ei ole itsestäänselvyys.

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa III

    Kartta josta rajat poistettiin Kartta josta rajat poistettiinnäytti aluksi lupaavalta.Ei rajoja,ei esteitä,vain avoin pintajohon katse sai liukua vapaasti. Mutta ilman rajojamikään ei enää pysynyt paikallaan.Kaupungit valuivat toistensa päälle,meret unohtivat nimensä,ja suunnat alkoivat kiertää kehääkuin kysymykset ilman vastausta. Meille sanottiin,että tämä on edistystä,että selkeys on vanhanaikaista,ja että epävarmuuson uusi normaali mittakaava. Kartta muuttui käyttöohjeeksi:älä kysy mihin…

  • Sisäinen Repeämä-sarja osa VI

    Nimetön manifesti Joka aamu kirjoitan itseni uusiksiseinälle, jota ei ole.Ei kiveen, ei paperiin –vaan siihen läpikuultavaan pintaan,joka erottaa toiveen ja toiston. Sieltä peilit kopioivat minutväärässä muodossa:toisinaan sotilaana ilman asetta,toisinaan runoilijana ilman kieltä.Kaikissa versioissa silmät ovat samat –katse, joka ei enää etsi vaan luovuttaa. Yritin kerran sanoa “olen minä”,mutta kieli suli kuin lumi huulen päällä.Syntyi ääni,…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *