Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa IV

Abstrakti surrealistinen kuva

Varoitusvalot ilman värejä

Varoitusvalot paloivat,
mutta niissä ei ollut värejä.
Ei punaista,
ei keltaista,
ei mitään mikä olisi vaatinut
reaktiota.

Ne olivat osa maisemaa,
kuin katuvalot sumussa
tai uutiset,
joita seurattiin sivusilmällä
kahvia keittäessä.

Aluksi joku kysyi,
pitäisikö tästä huolestua.
Mutta kysymys jäi ilmaan,
ja ilma oli jo täynnä
muita kysymyksiä
joihin ei vastattu.

Varoitukset muuttuivat rytmiksi:
taustameluksi,
tasaiseksi sykkeen kaltaiseksi
pulssiksi
johon keho tottui
ennen kuin mieli ehti mukaan.

Kun valot eivät enää vilkkuneet,
ajattelimme hetken
että vaara oli ohi.
Todellisuudessa
me vain opimme elämään
pimeässä,
jossa mikään ei enää erottunut
riittävän kirkkaasti
pelastettavaksi.

Ja varoitusvalot jäivät päälle.
Ilman värejä.
Ilman kiirettä.
Täysin yhteensopivina
elämän kanssa
joka jatkui
ikään kuin tämäkin
olisi ollut suunniteltua.

Abstrakti surrealistinen kuva

kuva varoitusvaloista ilman värejä

Samankaltaiset artikkelit

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa V

    Aika repeytyy sisältä Kello pysähtyivatsani sisäänkuin nielemäni mekaniikkaolisi päättänyt kääntää suunnan. Sieltä käsinse tikittää väärään rytmiin,ei sekunteja,vaan muistoja.Jokainen naksahduson entinen hetki,joka ei suostu kuolemaan. Muistot käyvät sotaatoistensa kanssa –sotilaina painajaisia,upseereina mykkäkauden sanat.He taistelevat näkymättömällä kentälläjossa kaikki aseetovat tehty hylätyistä lupauksista. Ulkomaailman kellot käyvät edelleen.Ne kilisevät raitiovaunujen mukana,toimistojen seinillä,rakastavaisten kalentereissa.Mutta minä kuljen eri aikavyöhykkeellä –syklissä, jossa…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa I

    Kone käynnistyi ilman ääntä Kone käynnistyi ilman ääntä.Ei varoitusta,ei metallin kirskuntaa,vain hienovarainen muutos ilmassakuin lause,jota ei koskaan lausuttu loppuun. Me jatkoimme puhumistavanhoilla sanoilla,mutta ne putosivat lattiallekuin irralliset ruuvit,vailla käyttötarkoitusta. Jossain päätettiin,että hiljaisuus on tehokkaampaakuin käsky,että vaikeneminen säästää energiaaja haaveet kuluttavat liikaa. Kone oppi meiltä nopeasti:se ei pakottanut,se odotti. Ja me opimme vielä nopeamminolemaan häiritsemättä sen…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa III

    Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa X

    Pimeän partituuri Joka yö soi sävel,joka ei kuulu kenellekään.Se ei tule radiostaeikä unesta,vaan jostain sisäisestä huoneesta,jonka ovea en ole koskaan avannutmutta jonka avaimenpidän taskussani. Sävel leikkaa ilmaakuin kirurgin huuto tyhjyydessä.Se ei pyydä kuuntelemaan,ei kaipaa ymmärrystä –vain tilaa resonoida. Yritin kirjoittaa sen muistiin,mutta nuotit valuivatverellä, joka ei vuoda ulospäin.Ne jäivät kieleen,kuin lauseet, joita ei voi sanoailman…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa II

    Meille opetettiin uusi hiljaisuus Meille opetettiin uusi hiljaisuus,sellainen joka ei pyytänyt,ei lohduttanut,ei luvannut mitään. Se ei ollut mykkyyttävaan ohje,pieni säätö äänenvoimakkuuteen,joka tehtiin huomaamattakeskellä tavallista päivää. Hiljaisuus ei enää tarkoittanut rauhaa.Se tarkoitti sopivaa etäisyyttä,turvallista sanavalintaa,katsetta joka kääntyy poisennen kuin ehtii kysyä. Me opettelimme sen nopeasti.Opimme missä kohdin lause katkaistaan,mitkä ajatukset jätetään sisätiloihin,mitä ei enää kannata jakaavaikka…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa III

    Kartta josta rajat poistettiin Kartta josta rajat poistettiinnäytti aluksi lupaavalta.Ei rajoja,ei esteitä,vain avoin pintajohon katse sai liukua vapaasti. Mutta ilman rajojamikään ei enää pysynyt paikallaan.Kaupungit valuivat toistensa päälle,meret unohtivat nimensä,ja suunnat alkoivat kiertää kehääkuin kysymykset ilman vastausta. Meille sanottiin,että tämä on edistystä,että selkeys on vanhanaikaista,ja että epävarmuuson uusi normaali mittakaava. Kartta muuttui käyttöohjeeksi:älä kysy mihin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *