Ajan Pinta-sarja osa I
Pinnanmuodostus
Aika istui muovituolille
ja jäi siihen kiinni.
Se huokaisi rintalastani läpi,
kuten sadepussi, joka vuotaa unia.
Muovista valui hiljainen laulu,
kuin pakastettu joki,
joka ei enää muista virtaamista.
Ilta hikoili ikkunaan
ja heijasti takaisin
vain sen, mitä emme olleet sanoneet.
Sanat valuivat ikkunasta sisään,
kastelivat kellon viisarit,
mutta eivät liikuttaneet niitä.
Aika jäi tuoliin kiinni.
Me jäimme siihen viereen.

