Aika istui muovituolille
ja jäi siihen kiinni.
Se huokaisi rintalastani läpi,
kuten sadepussi, joka vuotaa unia.
Muovista valui hiljainen laulu,
kuin pakastettu joki,
joka ei enää muista virtaamista.
Ilta hikoili ikkunaan
ja heijasti takaisin
vain sen, mitä emme olleet sanoneet.
Sanat valuivat ikkunasta sisään,
kastelivat kellon viisarit,
mutta eivät liikuttaneet niitä.
Aika jäi tuoliin kiinni.
Me jäimme siihen viereen.
Sirpaleinen taivas ei vastaa Sirpaleinen taivas ei vastaa,vaikka kysymykset toistetaaneri sanoilla,eri äänensävyillä,eri kellonaikoina. Se ei ole mykkä,se on hajonnut.Pilvet eivät liiku yhdessä,valo tulee vääristä kulmista,ja tähdet muistuttavat enemmänvaroitusmerkkejäkuin suunnannäyttäjiä. Me nostimme katseemmeetsien merkkiä,jotakin joka olisi vielä yhteistä.Mutta taivas palautti meillevain heijastuksia:oman pelkomme,oman odotuksemme,oman pienuutemme. Ennen taivas oli kertomus.Nyt se on arkisto,täynnä katkelmia,joista kukaan ei tiedämikä…
Kartta josta rajat poistettiin Kartta josta rajat poistettiinnäytti aluksi lupaavalta.Ei rajoja,ei esteitä,vain avoin pintajohon katse sai liukua vapaasti. Mutta ilman rajojamikään ei enää pysynyt paikallaan.Kaupungit valuivat toistensa päälle,meret unohtivat nimensä,ja suunnat alkoivat kiertää kehääkuin kysymykset ilman vastausta. Meille sanottiin,että tämä on edistystä,että selkeys on vanhanaikaista,ja että epävarmuuson uusi normaali mittakaava. Kartta muuttui käyttöohjeeksi:älä kysy mihin…
Kivun geometria Tuskalla on mittasuhteet.Sen ääriviivat eivät ole epämääräisiä –ei, ne noudattavat salattua kaavaa,kultaista leikkausta muistuttavaa rakoasydämen ja muistin välillä. Siellä missä logiikka päättyy,kivun kartta alkaa.Sormeni eivät enää osaa laskeayön aivastuksia,eivät päivien huutojajotka jäävät oven taaksekutsumatta sisään. Kipu rakentaa itsestään palatsinvain näkyäkseen sortuvanjoka kerta kun yritän istua alasja hengittää niin kuin ihminen. Polveni eivät tiedämiksi…
Kone käynnistyi ilman ääntä Kone käynnistyi ilman ääntä.Ei varoitusta,ei metallin kirskuntaa,vain hienovarainen muutos ilmassakuin lause,jota ei koskaan lausuttu loppuun. Me jatkoimme puhumistavanhoilla sanoilla,mutta ne putosivat lattiallekuin irralliset ruuvit,vailla käyttötarkoitusta. Jossain päätettiin,että hiljaisuus on tehokkaampaakuin käsky,että vaikeneminen säästää energiaaja haaveet kuluttavat liikaa. Kone oppi meiltä nopeasti:se ei pakottanut,se odotti. Ja me opimme vielä nopeamminolemaan häiritsemättä sen…
Sääennuste ihmiselle Huomenna sataa epäilyksiä,iltapäivällä selkenevät unohdukset.Yöllä mahdollisestiyksinäisiä salamointejaja repeämiä aikajänteessä. Ottakaa sateenvarjo mukaan,mutta älkää avatko sitä.Siellä saattaa olla peili. Peilin takaa kuuluu ääni:Jälleen kerran olet unohtanut itsesi.Tänään lämpötila pysyy ihmisarvon alapuolella. Aamulla herätessäsikokeile, vieläkö hengität.Se ei ole itsestäänselvyys.
Postilaatikon ääni Postilaatikko karjaisi aamulla.Se oli niellyt 200 sähköistä mainostaja yhden itsemurhakirjeen. Kirjekuori ei ollut enää paperiavaan palanutta ihokudosta. Avasin sen varoen.Sormeni alkoivat itkeä. Luin sen ääneen varjolleni –se nyökkäsi ja suli pois.Jäljelle jäi varjon varjo,ja postimerkki, jossaoli kasvoni nurinpäin.
