Haaveet pakattiin varastoon
Haaveet pakattiin varastoon
huolellisesti,
etteivät ne vahingoittuisi
odotellessaan parempaa aikaa.
Niille etsittiin sopiva tila,
kuiva, pimeä ja turvallinen,
sellainen jossa mikään ei kasva
mutta mikään ei myöskään kuole
liian nopeasti.
Sanottiin,
että tämä on väliaikaista,
että maailma tarvitsee nyt
käytännöllisyyttä,
selviytymistä,
ja haaveet kuluttavat
liikaa tilaa mielessä.
Opimme nimeämään ne uudelleen:
ei luopumiseksi
vaan järkeväksi tauoksi,
ei peloksi
vaan kypsyydeksi,
ei vaikenemiseksi
vaan odottamiseksi.
Vähitellen unohdimme
mitä kaikkea olimme paketoineet.
Laatikot muuttuivat anonyymeiksi,
merkinnät haalistuvat,
ja avaimet jäivät taskuihin
joita emme enää käyttäneet.
Joskus ohitimme varaston
ja tunsimme pienen piston,
kuin muistutuksen siitä
että jokin odottaa yhä.
Mutta jatkoimme matkaa,
koska maailma palkitsi ne
jotka eivät jääneet
kuuntelemaan suljettuja ovia.
Ja haaveet jäivät varastoon.
Ei siksi etteivät ne olisi olleet tärkeitä,
vaan siksi että aika
opetti meille
miten tärkeät asiat
voidaan siirtää syrjään
ilman että kukaan
huomaa milloin se tapahtui.
