Veden kieli
ei oikaise,
ei korosta.
Se antaa asioiden
olla sen kokoisia
kuin ne ovat.
Kun puhun sillä kielellä,
mikään ei kuulosta liialta
eikä puutteelliselta.
Vesi ei kysy,
miksi en sanonut ajoissa.
Se kuuntelee vain,
että sanon nyt.
Tässä kielessä
erehdys ei ole virhe,
vaan osa virtaa.
6. Veden äärellä kaikki puhe lyhenee Veden äärellälauseet jäävät kesken. Sanat huomaavat,ettei niitä tarvita niin monta. Ranta kuuntelee ilman kysymyksiä,vesi vastaa lyhyesti,liikkeellä. Yritin kertoa jotakin tärkeää,mutta käsi ehti veteen ennen suuta. Jäljelle jäi vainnyökkäys,hengitys,askel taaksepäin. Veden äärelläkaikki puhe lyheneesiihen,mikä on totta.
23. Kirje, jonka vesi vei mukanaan Kirje irtosi kädestäennen kuin päätin mitään. Vesi otti senilman kiirettä,niin kuin se ottaakaiken,mikä ei enää tarvitsepitoa. En seurannut.Tiesin jo,ettei mikään tärkeäliiku väärään suuntaan. Kirje kulkihetken näkyvissä,sitten ei enää. Se ei ollut menetys.Se oli tapaantaa perille.
24. Hiljaisuus vastaa puolestani En enää etsioikeaa lausetta. Hiljaisuus tietää,mihin kohtaansana olisi osunut. Se vastaailman ääntä,täsmällisemminkuin minä koskaan. Kun kysymys jäi ilmaan,hiljaisuus ei täyttänyt sitä,se kantoi. Ja se riittisanomaan:olen ollut tässä
22. Kaikki oleellinen tapahtui jo Kaikki oleellinentapahtui jo,ennen kuin osasinkatsoa oikein. Se ei ollut hetki,vaan sarjahiljaisia suostumuksia. Mikään ei jäänyt väliin,vaikka niin joskus tuntuu.Osa asioistaei pyydä huomiotasaadakseen merkityksen. Nyt näen sen,mitä silloin en:mikään ei odotaminulta enää selitystä.
1. Kirje, joka jätettiin laiturille Laituri ei kysynyt,kenelle sanat kuuluvat. Laskin ne puulle,johon vesi on kirjoittanutjo kauemmin kuin minä muistan. Aamu oli vielä keskeneräinen.Sumu piti rantaa sylissään,eikä mikään vaatinut selitystä. Kirjoitin vain sen,mikä jäi käteen,kun kaikki muu oli jo sanottu. Vesi luki kirjeen hitaasti,veti sen lähemmäs itseään,ja sulki pinnanniin kuin lupauksen,jota ei tarvitse rikkoa. Jätin…
9. Jälkiä hiekassa, joita ei seurata Hiekkaan jäi jälki,kevyt,melkein pyyntö. Vesi saapuiennen kuin ajatus ehti perille,tasasi sen,eikä pahoitellut. Jälki ei kaivannut todistajaa,ei suuntaa,ei paluuta. Se oli merkki vain siitä,että joku kulki tästäeikä jäänyt.
