Muisto ei kellu.
Se irrottaa ensin reunat,
päästää irti valosta,
ja laskeutuu
ilman ääntä.
Veden alla
ei ole kiirettä.
Siellä kaikki
ehtii perille.
Yritin pitää kiinni,
mutta muisto tiesi suunnan
minua paremmin.
Pohjassa
se ei vaadi mitään,
ei nimeä,
ei selitystä.
Se on siellä
niin kauan
kuin minä en ole.
18. Kirje, jota en uskaltanut lähettää Kirje jäi käteenliian pitkäksi aikaa. Sanat painuivat,muuttuivatvedeksi ennen kuin ehtivät perille. Syvyydessämikään ei vaadi rohkeutta.Siellä viesti on jo vastaanotettu,vaikkei sitä koskaan avattu. Pidin kiinni paperista,kunnes ymmärsin:se ei ollut tarkoitettukulkemaan. Kirje jäi tänne,paikkaan jossa pelkoei enää seuraa.
8. Hetki ennen kuin päivä alkaa Päivä ei ole vielä täällä,mutta se hengittää jo. Vesi pitää valoa varovasti,kuin ei olisi varmasaako sen päästää irti. Ranta on hereilläilman liikettä,kaikki on valmista,mutta mikään ei kiirehdi. Seison hetkessä,joka ei ole eilineneikä vielä tämä. Päivä odottaa nimeään.
22. Kaikki oleellinen tapahtui jo Kaikki oleellinentapahtui jo,ennen kuin osasinkatsoa oikein. Se ei ollut hetki,vaan sarjahiljaisia suostumuksia. Mikään ei jäänyt väliin,vaikka niin joskus tuntuu.Osa asioistaei pyydä huomiotasaadakseen merkityksen. Nyt näen sen,mitä silloin en:mikään ei odotaminulta enää selitystä.
19. Syvyys ei ole pimeää Syvyys ei ole pimeää,se on tottumista. Aluksivalo katoaa,sitten tarve nähdä. Veden allaasiat eivät selkiydy,ne rauhoittuvat. Se, mikä ennen pelotti,on nyt vainosa maisemaa. Syvyys ei kysy,selviätkö.Se odottaa,että lakkaat vastustamasta.
23. Kirje, jonka vesi vei mukanaan Kirje irtosi kädestäennen kuin päätin mitään. Vesi otti senilman kiirettä,niin kuin se ottaakaiken,mikä ei enää tarvitsepitoa. En seurannut.Tiesin jo,ettei mikään tärkeäliiku väärään suuntaan. Kirje kulkihetken näkyvissä,sitten ei enää. Se ei ollut menetys.Se oli tapaantaa perille.
12. Vesi kantaa sen, mitä emme Vesi kantaa sen,mitä emme jaksa. Ei kysy,miksi kädet väsyivät,miksi jokin jäi kesken. Syvyydessäpaino muuttuu suunnaksi.Se, mikä oli liikaa,asettuu. Annoin veden kantaasanoja,joita en saanut perille,ja muistoja,joille ei ollut aikaa. Vesi ei lupaa paluuta.Se lupaaettei mikään huku yksin.
