Kirjeitä veden äärellä-I Ranta
3. Ranta ei kysy nimeä
Ranta ei kysy nimeä,
se ottaa vastaan.
Se tunnistaa painon,
ei tarinaa sen takana.

Astuin siihen hetkeen,
jossa mikään ei vaatinut todistusta.
Vesi liikkui sivuun
ja palasi.
Nimeni jäi kuivaan ilmaan,
jalat oppivat toisen kielen.
Ranta tiesi minusta
vain sen, mikä oli totta:
askelen,
lämmön,
hetken.
Kaikki muu
jäi rannattomaksi.
