Hiljaisuuden retriitti arjessa

Hiljaisuuden retriitti

Hiljaisuus ei aina tarkoita täydellistä äänettömyyttä – joskus se on vain hetki, jolloin et kiirehdi ajatuksiasi. Tässä kirjoituksessa pohdimme, kuinka arjen pienistä teoista voi muodostua oman mielen retriitti. Ehkä tasapaino löytyykin tiskivedestä, kävelylenkistä tai aamukahvin tuoksusta – kunhan olet siinä mukana.

Oletko koskaan kuunnellut tiskiveden lorinaa niin kuin se olisi meditaatiomusiikkia? Tai huomannut, kuinka aamukahvin höyryssä leijuu hetken hiljaisuus, jota kukaan ei riko? Ei tarvitse paeta vuorille tai sulkea puhelinta viikoksi. Tasapaino löytyy lähempää kuin arvaat – ehkä juuri siitä kupista, jonka ehdit juoda ennen ensimmäistä ilmoitusta Teamsissa.

Meitä opetetaan hakemaan rauhaa järjestetyistä retriiteistä, joogalomia, digipaastoja ja mindfulness-sovelluksia. Ne voivat olla hyviä apuvälineitä. Mutta entä jos hiljaisuus ei ole paikka, vaan tapa olla olemassa? Ja entä jos arjen pienet toimet – siivoaminen, kävely, ruoanlaitto – voisivat olla omaa retriittiämme, jos suhtaudumme niihin tietoisesti?

Hiljaisuuden retriitti ei tarvitse erityisiä ehtoja. Sen ydin on pysähtymisessä. Pyykkien ripustaminen voi olla hetki, jolloin ajatus ei kiirehdi. Koiran ulkoilutus voi muuttua vaellukseksi sisäänpäin. Vaikka lapset mekastavat taustalla ja työpaikan sähköposti paukkuu, voit silti löytää hengähdyksen paikan. Se ei ole täydellinen hiljaisuus – vaan se, ettet itse huuda kaiken mukana.

Mielen hallinta ei tarkoita ajatusten tukahduttamista, vaan niiden hyväksymistä ja ohjaamista. Kuin vahtimestari, joka toivottaa ne tervetulleiksi ja ohjaa kohteliaasti oikeaan huoneeseen. ”Tervetuloa, murheet. Teidän paikkanne on tuolla, odottakaa hetki.” Kun et jää jokaiseen tunteeseen kiinni, alat huomata niiden tulevan ja menevän. Et ole myrsky – olet meri, jonka pinnalla ne kulkevat.

Hiljaisuuden retriitti voi alkaa vaikka nyt. Laita puhelin äänettömälle kymmeneksi minuutiksi. Katso ulos ikkunasta. Syö hitaasti. Kävele vähän hitaammin. Kuuntele, miltä ajatuksesi kuulostavat, kun et koko ajan keskeytä niitä. Ei tarvitse olla täydellinen, ei tarvitse aina onnistua. Riittää, että yrität.

Ehkä hiljaisuuden retriitti ei olekaan irtiotto, vaan paluu – siihen, mikä sinussa on aina ollut vakaata. Ja ehkä tasapaino ei löydy jostain kaukaa, vaan siitä hetkestä, jossa huomaat: minä hengitän. Ja se riittää.

DSC 0246

Samankaltaiset artikkelit

  • Timanttituija-aidan istuttamisopas

    TekijäAhti Piipponen Parempi pihapiiri alkaa yhdestä taimesta Jokaisella ihmisellä on elämässään hetkiä, jolloin hän haluaa tehdä jotain pysyvää. Jotkut ostavat kesämökin, toiset aloittavat maratonin harjoittelun. Ja sitten on niitä, jotka istuttavat timanttituija-aidan. Se saattaa kuulostaa vaatimattomalta projektilta. Muutama taimi, lapio ja viikonlopun verran aikaa. Mutta todellisuudessa kyseessä on paljon enemmän. Timanttituija-aita ei ole pelkkä aita….

  • Aamun hetki Kangasniemen torilla

    Aurinko nousee Puulaveden suuren selän takaa. Kultaiseen aamuun heräävä Kangasniemen tori on yhdistelmä järvimaiseman rauhaa ja torielämän lämpöä.Satamassa veneet keinuvat hiljaa,kahvi höyryää.Torin kivetykselle lankeaa pehmeä, kullanhohtoinen valo, joka sekoittuu veden heijastuksiin.Rannasta kantautuu kevyt liplatus, kuin järvi itse kuuntelisi päivän ensimmäisiä ääniä. Torimyyjät asettelevat pöydilleen aamun antimia – kasteisia varhaisperunoita, kirkkaanvihreitä salaatteja ja tuoretta leipää, josta…

  • Kuntan kastelun filosofiaa-hiljainen retriitti

    Kuntan kastelun filosofiaa,hiljaisuuden retriitti ja arjen Zen Minut löytää pihalta, aamuisin, iltaisin, joskus iltapäivisin,letkun päässä helteisenä päivänä Ei metaforisesti. Ihan konkreettisesti. Kastelen kunttaa.En puhu nyt meditaatiosta tai henkisestä kasvusta –vaikka tätäkin voisi pitää jonkinlaisena joogana.Kutsuisin sitä ehkä kastelun yin-joogaksi: seisot paikallasi ja etsit tasapainoa,jotta vesi osuu juuri siihen sammaleen kohtaan, joka uhkaa ruskeutua. Kuntan kastelu…

  • Joulurauhan julistus

    Nyt tulee taas joulu.Ja hetken ajan ihmiset ovat toiveikkaita – itsensä, ystäviensä ja koko tämän hiukan kolhiintuneen maailman suhteen. Kadut täyttyvät valoista, mutta tärkeämpää on se, että katseet pehmenevät. Joku hymyilee tuntemattomalle, toinen antaa tilaa kassajonossa, kolmas soittaa puhelun, jota on lykännyt liian pitkään. Emme muutu toisiksi ihmisiksi, mutta muistamme hetkeksi, keitä voisimme olla. Joulu…

  • Näin kokoat täydellisen aamupalavoileivän

    Paremman aamupalaleivän nauttimisen kokemus – ikuinen kysymys juusto vai leikkele ensin? Aamulla maailma tuntuu usein vähän sumuiselta. Onko tänään se päivä, jolloin kaikki menee nappiin? Vastaus piilee yllättävän usein leipälautasella. Täydellinen aamupalaleipä ei ala juustosta eikä leikkeleestä, vaan hetkestä, jolloin otat eteesi kupillisen höyryävää kahvia, teetä tai lasillisen raikasta maitoa. Sitten siirryt itse pääasiaan: pala…

  • Kahvin juonnin syvin olemus

    Täydellisen kupillisen salaisuus On olemassa taito, jota ei opeteta missään. Se ei kuulu koulun oppiaineisiin, ei edes baristakurssin ohjelmaan. Silti jokainen meistä harjoittaa sitä joka aamu, usein vielä unen ja valveen rajamailla. Se on kahvin kaatamisen taito. Kuinka on mahdollista, että ihminen – vielä puoliunessa, toisinaan ilman silmälaseja – osaa kaataa kuppiinsa juuri oikean määrän…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *