Voihan Finnair
Kevät on Suomessa tunnetusti lintujen paluun aikaa – mutta tänä vuonna siivekkäistä suurinta huomiota on kerännyt Finnair, tuo kansallinen siipirikko. Ensin lakkoilivat lentäjät, sitten maahenkilökunta, ja seuraavaksi huhutaan että kabinissa jaetaan lentopisteitä pelkästään sille, joka jaksaa ilmestyä töihin.
Finnair, tuo sinivalkoinen ylpeytemme, on muuttunut sinivalkoiseksi uhmaksi. Lentoasemilla kuhisee: ei koneiden noususta vaan siitä, ettei ne nouse ollenkaan. Lentoja perutaan, matkustajat jäävät kentille, ja monella jää reissu väliin – mutta tärkeintä on tietenkin, että joku jossain saa juuri sen palkkavaatimuksen läpi, jonka Excelissä punaisella alleviivattiin jo helmikuussa.
Muistutetaanpa nyt hetki siitä tosiasiasta, että korona-aikana juuri valtio – eli me kaikki – pidimme Finnairin hengissä. Se ei ollut mikään tarjouslento, vaan suora tukilinja, miljardeilla euroilla. Kun muut yrittivät hengittää maskin läpi, Finnair sai suoraa happea budjetista. Silloinkin, kun koneet seisoivat kiitotiellä tyhjillään, henkilöstölle maksettiin, ettei vain tarvitsisi vaihtaa alaa tai opetella tekemään cappuccinoa 4,20€:n tuntipalkalla jossain lentoaseman kuppilassa.
Ja nyt? Nyt ei tunnu kelpaavan edes indeksikorotukset. Jokainen työntekijä vaatii oman nousukiitonsa, vaikka koneet pysyvät maassa. Onko kyse enää oikeuksista vai vain siitä, että huonoa oloa yritetään lievittää palkkavaatimuksilla?
Voisi kysyä: onko meillä enää varaa pitää yllä tällaista valtionhalaamaa lentoyhtiötä, joka toimii kuin vanha diesel-auto – kallis pitää käynnissä, ja tökkii aina kun sää vähän muuttuu?
Ehkä on aika kohdata todellisuus: Finnair ei ole enää kansallinen aarre, vaan kansallinen riippakivi. Jos lentäminen ei maistu ja palkka ei kiinnosta, niin maailma on täynnä työpaikkoja – vaikka Ruotsin SASilla, jossa saa ehkä paremmat lihapullat ja vähemmän lakkoja. Tai vielä parempi: perustetaan Finnairin sisään oma ”Ulososasto” – henkilökunta, joka ei pidä ehdoista, saa siirtyä reippaasti muihin tehtäviin, vaikka R-kioskille. Ylpeydellä. Matkustajat kiittäisivät.
Tai suljetaan koko pulju. Kyllä maailmassa lentoyhtiöitä piisaa. Miksei osteta halpaan hintaan lippuja AirBalticilta, joka saattaa jopa lähteä ajallaan? Annetaan markkinoiden hoitaa tämäkin, jos kerran yhteinen tahto on unohtunut matkalle.
Kansallisen lentoyhtiön pitäisi yhdistää, ei jakaa. Mutta nyt Finnair näyttää meille sen, mitä tapahtuu, kun yhteinen kurssi hajoaa – ja jokainen työntekijä lentää omalla kompassillaan, matkustajista piittaamatta.
