Kirjeitä veden äärellä on moderni lyyrinen runosarja hiljaisuudesta,muistista ja irtipääsemisestä.Runot kulkevat rannalta syvyyteen ja päättyvät kirjeeseen,jota ei enää lähetetä-vesi toimii vastaanottajana ja rajapintana ihmisen ja ajan välillä
21. Vesi ei pidä kirjaa Vesi ei pidä kirjaa. Se ei merkitse ylössitä, mikä jäi kesken,eikä palautasitä, mikä meni. Kaikki, mitä vesi koskee,saa olla hetkenja sitten olla muuta. Muistot eivät katoa,ne vain lakkaavatvaatimasta toistoa. Vesi ei muista minua,mutta se ei myöskäänunohda. Se riittää.
22. Kaikki oleellinen tapahtui jo Kaikki oleellinentapahtui jo,ennen kuin osasinkatsoa oikein. Se ei ollut hetki,vaan sarjahiljaisia suostumuksia. Mikään ei jäänyt väliin,vaikka niin joskus tuntuu.Osa asioistaei pyydä huomiotasaadakseen merkityksen. Nyt näen sen,mitä silloin en:mikään ei odotaminulta enää selitystä.
23. Kirje, jonka vesi vei mukanaan Kirje irtosi kädestäennen kuin päätin mitään. Vesi otti senilman kiirettä,niin kuin se ottaakaiken,mikä ei enää tarvitsepitoa. En seurannut.Tiesin jo,ettei mikään tärkeäliiku väärään suuntaan. Kirje kulkihetken näkyvissä,sitten ei enää. Se ei ollut menetys.Se oli tapaantaa perille.
24. Hiljaisuus vastaa puolestani En enää etsioikeaa lausetta. Hiljaisuus tietää,mihin kohtaansana olisi osunut. Se vastaailman ääntä,täsmällisemminkuin minä koskaan. Kun kysymys jäi ilmaan,hiljaisuus ei täyttänyt sitä,se kantoi. Ja se riittisanomaan:olen ollut tässä
25. Ranta toisella puolella aikaa Ranta on yhä olemassa,mutta ei tässä hetkessä. Se on toisella puolella aikaa,paikassa jossaennen ja jälkeeneivät enää riitele. Muistan senilman kaipuuta.Se ei kutsu,eikä sulje pois. Ranta odottaaniin kuin asiat odottavat,kun niiltä on vietytarve tapahtua uudelleen. Tiedän nyt:kaikki, mikä oli,on yhä siellä –ei saavutettavana,vaan valmiina.
26. En enää odota merkkiä En enää odota merkkiä. En siksi, että se ei tulisi,vaan siksiettei mikään ole keskeneräistä. Merkit kuuluivat aikaan,jossa suunta piti varmistaa.Nyt liike tapahtuuilman lupaa. Katson vettäja tiedän,ettei vastaus ole tulossa,koska se on jo ollut tässäkoko ajan. Odotus putoaa poisniin kevyesti,etten huomaa sen lähtöä.
27. Veden kieli on armollinen Veden kieliei oikaise,ei korosta. Se antaa asioidenolla sen kokoisiakuin ne ovat. Kun puhun sillä kielellä,mikään ei kuulosta liialtaeikä puutteelliselta. Vesi ei kysy,miksi en sanonut ajoissa.Se kuuntelee vain,että sanon nyt. Tässä kielessäerehdys ei ole virhe,vaan osa virtaa.
28. Se, mikä jäi sanomatta, lepää Se, mikä jäi sanomatta,ei vaadi minulta enää mitään. Se lepääpaikassa,johon kiire ei ylläeikä selitys seuraa. Sanat, jotka eivät syntyneet,eivät ole vajaita.Ne ovat vaintoista aineesta. Vesi kantaa niitäkevyemmin kuin ääni,antaa niiden ollailman muotoa. Ja se riittää.
29.Kirje ilman lähettäjää Kirjeellä ei olelähettäjää. Se ei tullut minulta,eikä ole menossakenellekään. Se on ollut tässäniin kauan,että tarve allekirjoittaaon haihtunut. Kun luen sen nyt,tunnistan käsialanmutta en nimeä. Kirje ei pyydä vastausta,eikä selitystä.Se tietää jo,että on perillä.
30.Vesi sulkee kirjan Vesi sulkee kirjanilman ääntä. Ei viimeistä lausetta,ei jälkisanoja.Sivut tietävät jo,mitä niihin jäi. Mikään ei katoa,kun kirja sulkeutuu.Se vain lakkaaolemasta avoin. Vesi ei säilytä,eikä hävitä.Se pitää asiatsiinä muodossa,jossa ne olivat totta. Kun kirja on kiinni,en jää ulkopuolelle.Olen siinä,mikä jäi lukematta.
