Kirjeitä veden äärellä on moderni lyyrinen runosarja hiljaisuudesta,muistista ja irtipääsemisestä.Runot kulkevat rannalta syvyyteen ja päättyvät kirjeeseen,jota ei enää lähetetä-vesi toimii vastaanottajana ja rajapintana ihmisen ja ajan välillä
11. Muisto, joka painuu pohjaan Muisto ei kellu. Se irrottaa ensin reunat,päästää irti valosta,ja laskeutuuilman ääntä. Veden allaei ole kiirettä.Siellä kaikkiehtii perille. Yritin pitää kiinni,mutta muisto tiesi suunnanminua paremmin. Pohjassase ei vaadi mitään,ei nimeä,ei selitystä. Se on sielläniin kauankuin minä en ole.
12. Vesi kantaa sen, mitä emme Vesi kantaa sen,mitä emme jaksa. Ei kysy,miksi kädet väsyivät,miksi jokin jäi kesken. Syvyydessäpaino muuttuu suunnaksi.Se, mikä oli liikaa,asettuu. Annoin veden kantaasanoja,joita en saanut perille,ja muistoja,joille ei ollut aikaa. Vesi ei lupaa paluuta.Se lupaaettei mikään huku yksin.
13. Kirje sinulle, jota ei enää ole Kirjoitan sinulleveden alta,paikasta jossa ääni ei kanna,mutta muisto kyllä. En sano nimeäsi.Se leijuu yhä liian kevyenätähän syvyyteen. Muistan sinutliikkeenä,ei kasvoina,hetkenä, joka tiesimilloin lähteä. Vesi pitää kirjeen kasassa,ettei se hajoaennen kuin on luettu. Jos luet tämän,tiedä:mikään ei kadonnut äkisti.Se vainvaihtoi paikkaa.
14. Rakkaus ei katoa, se syvenee Rakkaus ei katoa,se syvenee. Se luopuu reunasta,oppii olemaanilman heijastusta. Se ei enää hae vastakaikua,ei nimeä,ei paluuta. Syvyydessärakkaus muuttuu painoksi,joka ei vedä alasvaan pitää paikallaan. Se on tässä,ei minun ympärillänivaan sisällä,kuin vesi,joka on oppinutolemaan liikkumatta.
15. Aika ui vastavirtaan Aika ei kulje täällä eteenpäin. Se palaa,kiertää,pysähtyyja jatkaa toista kautta. Syvyydessämuisto ei vanhene,se vain vaihtaa paikkaa. Näen hetkiä,joita en elänyt loppuun,ja toisia,joista en lähtenyt ajoissa. Aika ui vastavirtaanhiljaa,ilman tahtoa korjata. Se ei hae uomaa.Se on jo vedessä.
16. Se, mikä särkyi, jäi tänne Se, mikä särkyi,ei ajautunut pois. Se upposihiljaa,niin kuin asiat tekevät,kun niille ei enää ole sanoja. Syvyydessämikään ei katoa kokonaan.Sirpaleet asettuvat,eivät terävinävaan painavina. Koskettaminen ei satu,mutta se muistaa. Tiedän nyt:kaikki ei ole tarkoitettuehjäksi.Jokin jää tänne,jotta en unohtaisimitä kannan.
17. Veden alla nimet menettävät merkityksen Veden allanimet irtoavat. Ne eivät uppoa,ne vain lakkaavatolemasta tarpeellisia. Syvyydessäei kutsuta ketään.Kaikki on jo tässä,ilman osoitetta. Muistin nimesi pitkään,kunnes vesi opetti,ettei mikään pysy kiinnisanoissa. Jäljelle jäilämpö,paino,se tapa, jolla jokinoli tottailman nimeä.
18. Kirje, jota en uskaltanut lähettää Kirje jäi käteenliian pitkäksi aikaa. Sanat painuivat,muuttuivatvedeksi ennen kuin ehtivät perille. Syvyydessämikään ei vaadi rohkeutta.Siellä viesti on jo vastaanotettu,vaikkei sitä koskaan avattu. Pidin kiinni paperista,kunnes ymmärsin:se ei ollut tarkoitettukulkemaan. Kirje jäi tänne,paikkaan jossa pelkoei enää seuraa.
19. Syvyys ei ole pimeää Syvyys ei ole pimeää,se on tottumista. Aluksivalo katoaa,sitten tarve nähdä. Veden allaasiat eivät selkiydy,ne rauhoittuvat. Se, mikä ennen pelotti,on nyt vainosa maisemaa. Syvyys ei kysy,selviätkö.Se odottaa,että lakkaat vastustamasta.
20. Kun pinta sulkeutuu jälkeeni Pinta sulkeutuujälkeeniäänettömästi. Ei pyörrettä,ei merkkiä,vain veden tapapalata itseensä. Alhaallamikään ei katoa äkisti.Kaikki asettuusiihen muotoon,joka sillä jo oli. En katso ylöspäin.Valo ei ole poissa,se on vaintoisella puolella. Kun pinta sulkeutuu,jään.
