Abtraktinen surrealistinen kuva yksilön katoamisesta järjestelmän mittakaavassa

Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa IX

9. Yksilö mittakaavavirheenä

Yksilö havaittiin mittakaavavirheenä,
pienenä poikkeamana
järjestelmässä
joka oli suunniteltu
toistuvuutta varten.

Hän ei rikkonut mitään,
ei vastustanut,
ei hidastanut virtaa.
Hän vain ei sopinut
kaavioon
jossa merkitykset pyöristyivät
ylöspäin
ja ihmiset alaspäin.

Tietoja tarkistettiin.
Luvut täsmäsivät.
Mutta yksilö jäi silti
liian epätarkaksi,
liian moniulotteiseksi,
liian hitaaksi
reaaliaikaiseen maailmaan.

Häneltä ei otettu mitään pois.
Häneltä vain vähennettiin
merkitys.
Ensin kontekstista,
sitten päätöksistä,
lopulta kielestä
jolla asioista puhuttiin.

Kun yksilö katosi näkymästä,
järjestelmä toimi paremmin.
Raportit selkeytyivät,
käyrät rauhoittuivat,
ja joku sanoi ääneen
että tämä on edistystä.

Yksilö itse
ei tehnyt numeroa katoamisestaan.
Hän huomasi vain,
että maailma jatkui
täsmälleen samalla tavalla
ilman häntä.

Ja silloin kävi selväksi,
ettei hän ollut koskaan ollut
virhe.
Vaan mittakaava
jossa ihminen
oli lakannut
olemasta oletusarvo.

Abtraktinen surrealistinen kuva yksilön katoamisesta järjestelmän mittakaavassa

Abstrakti surrealistinen kuva yksilön katoamisesta järjestelmän mittakaavassa

Samankaltaiset artikkelit

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa X

    10. Hiljaisuus jäi päälle Hiljaisuus jäi päälleeikä kukaan huomannut hetkeäjolloin sen olisi voinut vieläsammuttaa. Se ei ollut äkillinen.Ei romahdus,ei viimeinen sana.Se oli kuin laitejoka unohtui päälleyön ajaksija jatkoi toimintaansaaamuun. Aluksi ajattelimme,että se on tauko.Että kohta jokupuhuu taas,avaa ikkunan,kysyy sen kysymyksenjoka palauttaa äänenpaikalleen. Mutta hiljaisuusoli jo järjestäytynyt.Se oli löytänyt paikkansakokouksissa,kodeissa,sisäisessä puheessa.Se ei painanut,se kannatteliuutta normaalia. Kun…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa III

    Kartta josta rajat poistettiin Kartta josta rajat poistettiinnäytti aluksi lupaavalta.Ei rajoja,ei esteitä,vain avoin pintajohon katse sai liukua vapaasti. Mutta ilman rajojamikään ei enää pysynyt paikallaan.Kaupungit valuivat toistensa päälle,meret unohtivat nimensä,ja suunnat alkoivat kiertää kehääkuin kysymykset ilman vastausta. Meille sanottiin,että tämä on edistystä,että selkeys on vanhanaikaista,ja että epävarmuuson uusi normaali mittakaava. Kartta muuttui käyttöohjeeksi:älä kysy mihin…

  • Ajan Pinta- sarja osa V

    Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.

  • Sisäinen Repeämä-sarja osa VI

    Nimetön manifesti Joka aamu kirjoitan itseni uusiksiseinälle, jota ei ole.Ei kiveen, ei paperiin –vaan siihen läpikuultavaan pintaan,joka erottaa toiveen ja toiston. Sieltä peilit kopioivat minutväärässä muodossa:toisinaan sotilaana ilman asetta,toisinaan runoilijana ilman kieltä.Kaikissa versioissa silmät ovat samat –katse, joka ei enää etsi vaan luovuttaa. Yritin kerran sanoa “olen minä”,mutta kieli suli kuin lumi huulen päällä.Syntyi ääni,…

  • Ajan Pinta-sarja osa X

    Pinnan läpi Kävellessäni kaupungin läpijalka upposi katukivetyksen läpi.Ei multaan. Ei viemäriin.Vaan toiseen aikaan,jossa minä istuin jo – kirjoittamassa tätä samaa runoatoivoen että heräisin ennen loppua. Taivaalla leijui kellonvihreä sade.Se kasteli muistotja painoi ne syvälle ihoon. Ja kun heräsin,jalassani roikkuipala toista todellisuutta.Sitä ei saanut irti,ei edes repimällä.

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa V

    Aika repeytyy sisältä Kello pysähtyivatsani sisäänkuin nielemäni mekaniikkaolisi päättänyt kääntää suunnan. Sieltä käsinse tikittää väärään rytmiin,ei sekunteja,vaan muistoja.Jokainen naksahduson entinen hetki,joka ei suostu kuolemaan. Muistot käyvät sotaatoistensa kanssa –sotilaina painajaisia,upseereina mykkäkauden sanat.He taistelevat näkymättömällä kentälläjossa kaikki aseetovat tehty hylätyistä lupauksista. Ulkomaailman kellot käyvät edelleen.Ne kilisevät raitiovaunujen mukana,toimistojen seinillä,rakastavaisten kalentereissa.Mutta minä kuljen eri aikavyöhykkeellä –syklissä, jossa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *